Pauli Hanhiniemi

[Elevyna]

http://www.ksml.fi/video-kuva/videot/pauli-hanhiniemi-ja-ulvova-myll%C3%A4ri/413974

[olaviboy]

http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kulttuuri/teatteri/jyv%C3%A4skyl%C3%A4n-kaupunginteatterin-ulvova-myll%C3%A4ri-loistaa-ja-soi/481431

http://www.demari.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=7039&Itemid=142

Jyväskylän kaupunginteatterin Ulvova mylläri loistaa ja soi
8.9.2009 18:51
Kuva: Jari Kuskelin [Ulvova mylläri -näytelmässä pääosia esittävät Eeva Hakulinen ja Henri Halkola. Kuva: Jari Kuskelin]

Ulvova mylläri -näytelmässä pääosia esittävät Eeva Hakulinen ja Henri Halkola.
MAIJA-LIISA WESTMAN

JYVÄSKYLÄN KAUPUNGINTEATTERI Ulvova mylläri

Ensi-ilta 5. 9. Arto Paasilinna sen kummemmin kuin hänen teoksensa tuskin tarvitsevat esittelyä. Ulvova mylläri ilmestyi vuonna 1981. Ilmestymisensä jälkeen sen pohjalta on tehty elokuva, joka on nähty televisiossa, ja kirja on kulunut lukijoiden käsissä ympäri maailmaa.

Ei ihme: Paasilinnan lempeä huumori ja tarinan vankka eettinen pohja ansaitsevat yleisönsä ja kirjailija palkintonsa. Teos ja näyttämösovitus houkuttelevat pohtimaan, kuka oikeastaan on hullu ja kuka viisas. Kenellä on oikeus päättää yhden ulvomisesta, toisen pontikankeitosta tai joidenkin rakastamisesta?

Kuin hääpuku
Jyväskylän kaupunginteatterin toteutus on melkein kuin morsiamen hääpuku. Se sisältää jotakin vanhaa ja jotakin uutta. Vanhaa on teksti, tarina, joka seurasi hullun myllärin ja tomeran kerhoneuvojan haurasta rakkautta. Uutta oli riehakas sovitus: näyttämö loisti niin lavastuksen kuin puvustuksenkin osalta, ja osansa värikylläisyyteen toivat vinhasti asujaan vaihtavat taitavat tanssijat.

Ulkoisen loiston jätti kuitenkin varjoonsa esitykseen tilaustyönä sävelletty musiikki. Pauli Hanhiniemen sävellykset, Jyrki Heikkilän nerokas sovitustyö ja huippuammattilaista koostuva orkesteri ottivat yleisönsä. Musiikista muodostui esityksen punainen lanka, joka kantoi alusta loppuun. Se hengitti samassa tahdissa tarinan kanssa, se ilmensi tunnelmia kipeänkauniista painostavaan ja toiveikkaasta tuomitsevaan.

Ehjä esitys
Anssi Valtonen tekstin sovittajana ja ohjaajana oli päästänyt karnevalismin valloilleen. Rytmiltään esitys vaihteli ilonpidosta haikeisiin, kipeisiinkin tunnelmiin, joita Neija Välilän iskevät koreografiat ryydittivät. Gunnar Huttusen ja Sanelma Käyrämön kaino rakkaus sai Henri Halkolasta ja Eeva Hakulisesta oivat tulkit, joita pohjoisen kyläyhteisön omintakeinen asujaimisto säesti.

Kaupunginteatterin näyttelijät olivat erinomaisessa vedossa. Pankinjohtaja Huuhtamoinen, jonka Jouni Innilä ulkoista olemusta myöten tyypitteli tenhoavasti, sai soolonsa viehättävien pankkineitojen avustuksella. Jukka-Pekka Mikkosen persoonallinen kunnanlääkäri Ervinen hurmasi yleisönsä ja Jorma Böökin kauppias Tervola oli lystiä katseltavaa.

Loppua kohden esitys muuttui sirpalemaisemmaksi, ja esimerkiksi myllärin ja Jeesuksen juttutuokio alttarin edessä pomppasi minun silmissäni jo turhan kauas nevalle.

Suomalaiskansallisen korpiromantiikan ja burleskin komedian yhdistelmästä kehkeytyi - ihme kumma - ehjä esitys, joka nosti ensi-iltayleisöä aplodeeraamaan seisaaltaan. On ilmeistä, että kansanmusikaali löysi katsojansa.


http://www.demari.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=7039&Itemid=142


Jyväskylän Ulvovassa myllärissä uuden kansanmusikaalin eloisa henki

Jyväskylän Ulvovassa myllärissä uuden kansanmusikaalin eloisa henkiArto Paasilinnan romaaniin Ulvova mylläri (romaani ilmestyi 1981) perustava Jyväskylän kaupunginteatterin kantaesitys on saanut Jyväskylässä modernin kansanmusikaalin muodon ja tyylilajin. Tulkinta on kaikkinensa kiehtovan naiivistinen ja sadunomainen.


Ohjaaja Anssi Valtosen dramatisoima ja Pauli Hanhiniemen säveltämä näytelmä luottaa sekä tarinan vahvaan visuaalisuuteen että musiikiteatterin tunnelmalliseen lumoon ja selkeään kerronnallisuuteen.

Kansanmusikaalissa on tärkeätä elävien ja mieleenjäävien tyyppienja henkilöhahmojen läsnäolo vähän niinkuin Suomi-filmissä aikoinaan. Ja niitä Jyväskylän esityksestä löytyy roppakaupalla.

Moni näyttelijä ylittää nyt jopa itsensä kääntämällä maneerin ja kliseen toimimaan henkilöhahmon omilla ehdoilla. Rohkea tyylittely tuottaa erinomaista tulosta ja ilmaisuvoimaisia karikatyyrejä.

Näyttämökuvan syvyys

Erityisen ansiokasta Jyväskylän tulkinassa on se, ettäyksinkertainen perustarina synnyttää esityksen kuluessa hämmästyttävän monenlaisia tilanteita ja inhimillisiä variantteja; uusia aspekteja mylläri Gunnar Huttusen ( Henri Halkola) niin sanottuun hulluuteen.

Jyväskylän esityksen rytmi ja siirtymät kohtauksesta toiseen tapahtuvat hyvin sutjakkaasti ja luontevasti. Ohjaaja Anssi Valtonen leikkaa tarkasti ja terävästi kohtauksesta toiseen, eikä esityksen keveys ja ilmavuus häviä missään vaiheessa.

Tätä keveyttä tuottaa Neijan Välilän luotsaama koreografia, jossa on mukana tiettyjä hollywoodimaisiakin piirteitä. Jopa ristiltä alas astuva Jeesus-hahmokin (Tommi Rantamäki) saa vapahduksensa esityksen balsaminomaisesta ja joviaalista huumorista.

Lavastaja Mikko Saastamoinen ja valosuunnittelija Tuukka Toijanniemi ovat onnistuneet luomaan Jyväskylän kaupunteatterin suurelle näyttämölle syvätarkan ja moniulotteisen kuvasommitelman isoine myllynpyörineen, usvaisine ja sadunomaisine taustamaisemineen. Se naulitsee katsojan huomion heti, ja on samalla symbolinen kuva itse tarinan kehämäisestä luonteesta.

Pauli Hanhiniemen säveltämät laulut ja kapellimesteri Jyrki Heikkilän monipolviset orkestraatiot niihin ovat oleellinen osa ohjaaja Anssi Valtosen strategiaa rakentaa Ulvovasta mylläristä vielä tietoisemmin karnevalistinen esitys kuin itse alkuteos edyllyttäisi. Ja tämä rohkeus palkitaan kaikilla tasoilla.

Paasilinan joviaali huumori

Arto Paasilinnan teosten suosion taustalla on eräänlainen joviaali huumori-konsepti: Ymmärrys naurun terapeuttisesta ja balsamoivasta vaikutuksesta. Juuri Paasilinnan huumorin leppoisuus, tasapainoilu tragikomedian ja joviaalin huumorin välimaastossa, on luonut hänelle laajan ja uskollisen lukijakunnan, tehnyt hänestä käsitteen ja ilmiön. Nyt se toimii myös teatterin vainioilla.

Ulvova mylläri tunnetaan myös Jaakko Pakkasvirran ohjaamana elokuvana, pääosassa voimakkaiden tunnetilojen tulkitsija Vesa-Matti Loiri. Jyväskylän esityksessä pääroolin vetää oivallisesti näyttelijä Henri Halkola, jonka isot ja näyttävät fyysiset raamit sopivat erinomaisella tavalla kuvastamaan sitä vastakohtaa ja neuvottomuutta, mitä erilaisuus ja toiseus pienyhteisön elämässä herättävät.

Tietty komiikan kansanomaisuus ja helposti lähestyttävyys on aina kuulunut suomalaisten suosimaan teatterihuumoriin, Maija Lassilan oivallisen viekastelevasta kansankomediasta Tulitikkuja lainaamassa lähtien.

Jyväskylän yliopiston edesmennyt kirjallisuuden professori Aatos Ojala määritteli Maiju Lassilan komiikan olemuksen erään esseensä otsakkeessa, hieman ironisellakin tavalla: "Mekaaninen kosija". Ojala viittasi tällä Henri Bergsonin komiikka-käsitykseen, jossa koominen vaikutelma ja nauru syntyvät tietyistä inhmillisen käyttytymisen fysiologisista ja mekaanisista pakonomaisuuksista.

Ulvovan myllärin päähenkilön, Gunnar Huttusen rakkaudessa kerhoneuvoja Sanelma Käyrämöön (Eeva Hakulinen) ei ole kysymys mekaanisuudesta, vaan aidosta romanttisuudesta, eräänlaisesta suomalaisesta versiosta ranskalaisesta teemasta - "hullu rakkaus". Eeva Hakulisen hienoissa lauluosuuksissa rakkauden viesti välittyy voimakkaasti ja koskettavasti.

Gunnar Huttusen tarinassa peilautuu hymy kyynelten läpi. Ja tämän hengen mukaisesti Jyväskylän kaupunginteatterin esitys liikuttaa ja vavahduttaa katsojaa ja luo suvaitsevaisuuden ilmapiiriä.

Hannu Waarala

Jyväskylän kaupunginteatteri
Arto Paasilinna: Ulvova mylläri

Dramatisointi ja ohjaus: Anssi Valtonen – Musiikin sävellys ja laulujen sanat: Pauli Hanhiniemi. Musiikin sovitus ja johto: Jyrki Heikkilä – Koreografia: Neija Välilä – Lavastus: Mikko Saastamoinen – Puvut: Mirja Levo – Rooleissa mm.: Henri Halkola, Eeva Hakulinen, Jorma Böök, Jukka-Pekka Mikkonen, Jouni Innilä, Jouni Huhtaniemi, Hannu Lintukoski, Kari Kihlström, Tommi Rantamäki, Pia Mannisenmäki

[olaviboy]

Ulvova mylläri säväyttää myös kansanmusikaalina

Tulosta TULOSTA
Jaa linkki JAA LINKKI
[X]
Facebook Facebook
Google Google
Delicious del.icio.us
MySpace MySpace
Twitter Twitter

Jyväskylän kaupunginteatteri: Ulvova mylläri. Dramatisointi ja ohjaus: Anssi Valtonen. Musiikin sävellys ja laulujen sanat: Pauli Hanhiniemi. Musiikin sovitus ja johto: Jyrki Heikkilä. Koreografia: Neija Välilä. Lavastus: Mikko Saastamoinen. Pukusuunnittelu: Merja Levo. Valosuunnittelu: Tuukka Toijanniemi. Äänet: Mika Filpus. Pääosissa: Henri Halkola, Eeva Hakulinen. Kantaesitys oli 5.9. suurella näyttämöllä.

Arto Paasilinnan vuonna 1981 ilmestynyt menestysromaani on käännetty yli 20 kielelle. Siitä on tehty elokuva ja teatteriversionakin sitä on esitetty teattereissa ympäri maan, viimeksi viime kesänä Mikkelin teatterissa.

Ulvovan myllärin Gunnar Huttunen on hyväsydäminen, mutta hieman erikoinen tyyppi, jolla on ahdasmielisen kyläyhteisön mielestä yksi paha vika. Hänellä on tapana osoittaa tunteitaan ulvomalla. Eihän semmoinen passaa.

Gunnar leimataan hulluksi ja passitetaan mielisairaalaan, josta hän kuitenkin lähtee livohkaan. Gunnarista tulee metsissä piileskelevä lainsuojaton, joka jahdataan kuin pahintakin rikollista. Hulluksihan semmoisesta tulee.

Voisi luulla, että mylläri Gunnar Huttusen tarina yhteisöön sopeutumattomasta yksilöstä on jo kaluttu loppuun, mutta ei. Pitkäaikaisen haaveensa toteuttaneen ohjaajan Anssi Valtosen johdolla romaanista on saatu Jyväskylän Kaupunginteatterissa aikaan tuore ja onnistunut kansanmusikaali.

Laulut kuljettavat
tarinaa eteenpäin

Tuoreeksi Jyväskylän mylläriversion tekee ennen kaikkea musiikki. Kolmannen naisen ja Perunateatterin mies Pauli Hanhiniemi on onnistunut rustaamaan lauluja, jotka reagoivat käsikirjoituksen tuntoihin ja tosiaan kuljettavat tuttua tarinaa jouheasti eteenpäin.

Esityksen teemat, suvaitsemattomuus, viha, empatia ja rakkaus, saavat samalla vahvistusta.

Kun ansioituneen rockmiehen tekemän musiikin sovittaa klassisen musiikin ekspertti Jyrki Heikkilä apunaan kansanmusiikin taituri Ville Ojanen, on tuloksena hienoja kappaleita, joita on mahdoton lokeroida mihinkään musiikkilokeroon, ellei se sitten ole se kansanmusikaalin lokero.

Tärkeä osa musiikin onnistumisessa on näyttämölle, myös katsojien nähtäviksi, nostetulla taidokkaalla kuusimiehisellä bändillä. Erityisen upeaa kuultavaa on Heikkilän sellon ja Ojasen viulun yhteissoitto, mutta isot kehut ansaitsee koko orkka.

Paikoitellen hyvinkin vauhdikkaaseen musiikkiin on koreografi Neija Välilä luonut onnistuneet kuviot. Yleisurheilukilpailutkin hoidetaan lennokkaalla kansantanssilla.

Lavastaja Mikko Saastamoinen on luonut yhdestä suuresta hammasrattaasta toimivan myllymiljöön. Sen sijaan pankkilavastuksen iso dollarin seteli oudoksutti.

Niin ohjauksessa, lavastuksessa kuin roolisuorituksissakin vedetään välillä ronskisti yli, mutta se lienee hullussa kansamusikaalissa luvallista, jopa suotavaa. ”Hullu Gunnar”, Henri Halkola ja hänen rakkaansa Sanelma Käyrämö, Eeva Hakulinen ovatkin roolihahmojen hillityimmästä päästä.

Gunnaria hullumpia näyttämöllä on enemmänkin. Alttaritaulusta irtoava Jeesus, Tommi Rantamäki (vierailija teatterikoulusta ) säväyttää.

Kansanmusikaalin päähenkilö Gunnar ei esityksessä laula ollenkaan. Miksi laulaisi, kun purkaa tunteitaan ulvomalla. Ohjaaja Valtoselle Gunnarin ulvominen ei olekaan merkki hulluudesta, vaan keino välttää hulluksi tuleminen.

Viihdyttämisen ohessa kansanmusikaali pistää katsojan miettimään omaa suhtautumistaan vieraaseen, outoon ja erilaiseen. Vihan kohteeksi voi joutua vaikka pitäisi suunsa supussa. Joskus väärä värikin riittää.


Jarkko Mänttäri