Nyt on muodostunut kaksi kolmen biisin rypästä, jotka tuntuu automaattisesti soivan peräkkäin: Et sileänä säily, Kilpi, Pilviin ja Tuli vain mieleen, Kaiken pitäis muuttuu, Kumpi ajaa kovempaa.

Sydänääniä meni sitten suoraan listaykköseksi. Loistava suoritus. Saas nähdä kuin ensviikolla... http://pop.yle.fi/lista/albumit?id=3773

Virtanen-Järvinen
Jotenkin J. Karjalainen tulee tästä mieleen. Lisäksi mietin pitkään onko tämä vaan täytebiisi vai onko tässä jokin inside -juttu joka ei meikäläiselle aukene? Tuntuisi omituiselta että tässä olisi päädytty vaan täytebiisin lättäämiseen, ennemminkin tähän kätkeytyy joku vitsi. Noh, niin tai näin, livenä toimii varmaan hienosti. Kilpi edustaa synkempiä sävyjä ja tarina on sellainen josta jokainen voi löytää yhtymäkohtia omaan elämäänsä. Erityisesti teini-iässä tai nuorena aikuisena koetut takaiskut voisivat aiheuttaa pohdintaa oman minuuden suojaamisesta keinotekoisen muurin avulla. Ajatuksia herättävä teksti. Jäniksen rankkaan ykköseksi, vaikka yhtä hyvin voisin sinne nostaa pari-kolme muutakin biisiä.

Jänis on hieno kipale.Sitä ei aluksi luulisi nimensä perusteella rakkauslauluksi. :) Kipale sisältää tosi kauniita lyriikoita.Jotenkin Kilpi kipalesta tulee mielleyhtymiä siihen, miltä tuntuu olla julkisuuden henkilö,jolle selkään taputtajia riittä ja ,kun ei aina jaksaisi sitä.Jokaisella on sisin,jota haluaa suojata.

Puhun Kilvestä,kun tarkoitan kipaletta Varjo.Pätkii...

Soudin arvostelu: Sydänääniä Vaikka Sydänääniä koostuu uudesta materiaalista, ensimmäisestä 15 vuoteen, Kolmannen Naisen tunnistaa muustakin kuin Pauli Hanhiniemen laulusta. Tuottaja Sakari Pesolan panos ja Mikko Karmilan miksaus painottavat ennen kaikkea yhtyeen menneisyyttä, oiva ratkaisu sillä harvoinhan jyrkät muutokset toimivat vanhojen tekijöiden kohdalla. Ja miksi pitäisikään, hehän ovat kirjoittaneet itsensä kiveen jo aikaisemmalla tuotannollaan, joka seuraa mukana peruspilarina, tahtoivat he sitä tai eivät. Biisimateriaali on enimmäkseen vahvaa työtä. Sanoittajana on toiminut tutulla tyylillään Pauli Hanhiniemi, jonka tekstit sivuavat myös nykyisyyttä. Sävellyksistä vastaa enimmäkseen Pesolan ja Hanhiniemen parivaljakko. Kitaroita joukossa on paljon, mutta niitä ei ylikäytetä, vaikka yleissoundi onkin kitarapainoitteinen. Jos menneen ja nykyisen reunaehdot hyväksyy, Sydänääniä on hyvä levy, sillä Kolmas Nainen liikkuu ihan omassa ajassaan. Vaikka jälki on tasaisen varmaa ja yleistunnelma perusjämäkkä, huippuna erottuu muun muassa pohdiskeleva Et sileänä säily. Vaihde siirtyy kovaksi levyn loppua kohden, jossa kysytään ajankohtaisesti Kumpi ajaa kovempaa. Myös taustalaulut sopivat biisiin hyvin. Tasapaksummasta päästä on junnaava Virtanen-Järvinen, joka ei tunnu etenevän minnekään. Tuskin tähän pettyvät ainakaan yhtyeestä aiemmin intoilleet, sen verran tutut osaset ovat kohdallaan. http://www.soundi.fi/node/9892