Seikkailuun
"Seikkailuun"- biisistä kommenttia. Minustakin biisi on hyvä. Siitä tulee mulle jotenkin mukavat fiilikset, tästäkin PT:n biisistä. Lapsuuden ajan häivähdyksiä ( haettiin kuusi harjulta tms. ). Ymmärrän toki, että tässä ei todennäköisesti viitata lapsuuteen, vaan luultavasti parisuhdekuvioihin, mutta juuri tää on yks koukku Paulin sanoituksissa, ne on niin moniulotteisia. "Kun huoli mua kalvoi ja hikoilin yöt, tili tyhjäksi syöty mutta rästissä työt, mulle keitteli kahvia kaveri keittiössään. Ja se jutteli mulle ja kuunteli mua ja mun huoleni alkoi huojentua, enkä varmasti tiedä ees mahdoinko älytä kiittää..." Niin yksinkertainen asia, niin paikkansapitävä. Tän on varmaan jokainen kokenut. Kertosäe ei ihan avaudu, lieneekö plakkarissa sankarin rooli, joka on vakanssi vaan, ei mitään ihan aitoa, oikeata? Ehkäpä tää tästä, kun vielä funtsii... Mä luulen, että juuri toi huoli kohta biisissä on se, mikä kolahtaa, jos kolahtaa. Kyllä siinä on riittävästi sanottavaa ja sisältöä yhden biisin osalta. Mukavaa Jake, että miehetkin ( taas saan jonkun niskavillat pystyyn tällä ) mietti tuollasia juttuja. Tai mistä mä tiedän, vaikka nimimerkin taakse kätkeytyisikin nainen.. Jotain tällaista.

Niin, Paulin biiseissä on usin parasta, että niitä pitää OIKEIN kuunnella...

Seikkailun sanoituksesta
Sen sanat varmaan voi tulkita monella tavalla, mutta mun mielestä se kertoo ihan selvästi lapsen ja vanhemman suhteesta. Ja ainakin meidän poikien idoli numero 1 on isi, sankarin vakanssin saanutkin on seikkailuun. Ja noi sanat muutenkin kertoo puuhista lapsen kanssa, siis taas minun mielestäni. Oudon murteen ihmettelyä ("äiti, miksi tuo setä puhuu hassusti?" -Puhutaan siitä ihan kohta, jooko?) -Päiväunia ja mustikkametsästä pois houkuttelemista ("ja me kouramme täyteen kerättiin, evääksi; saatiin sut mukaamme niin"), kahvin- oikean tai mielikuvitussellaisen- juontia ja jutustelua lapsen kanssa, ja taakka kevenee. Ainakin minä jossain vaiheessa muistan, mikä olikaan elämässä tärkeää, vaikka omat rahat ei riitä mihinkään ("tili tyhjäksi syöty"). Mä nautinkin kotonaolemisesta, vähästä kertyy ja on arkista. Esikoisen läksyjä ja kuopuksen omien rajojen etsintää. Taloudellisesti tämä on itsemurha, mutta toivottavasti pojat joskus muistaa hyvällä sitä, että äiti silloin joskus oli kotona, vaikka toisinaan ärhentelikin ("vaikka jaksa en aina mä intoilla"). Muut saa tulkita sanoman ihan kuten haluavat :lol: , minun vaatimaton mielipiteeni olikin tässä 8) .

Minustakin seikkailu kertoo lapsen ja vanhemman suhteesta.Paulin kappalleet on tosiaan niin moniulotteisia, niistä saa itse kukin tulkita omalla tavallaan. Lapsien kasvua on jännä seurata, miten ihnminen muutuu ajan myötä ym. Tosin välillä tulee mieleen kuka keksi MURROSIÄN!? :evil: :D

Mielenkiintoista, enpä ole koskaan ajatellut että Seikkailuun kertoisi lapsen ja vanhemman välisestä jutusta, enemminkin ehkä rakastavaisten. Henk. koht. pisteitä tiputtaa nimenomaan kertosäe, se ei ole huono mutta ei vain niin hyväkään kuin muissa.

Minä olen aina käsittänyt Seikkailuun ensimmäisen säkeistön kertovan juuri vanhemmista ja lapsesta, etenki tuon murre-pätkän ansiosta. Ja kertsin olen käsittänyt kertovan lapsen näkökulmasta. Tuo toinen säkeistö on vain hämännyt aina, kun siinä ei ole mitään luontevaa yhteyttä, sellaista minkä olisin vielä tajunnut. Voisi itse asiassa perustaa ketjun, jossa pääsee Paulin tekstejä analysoimaan. Itseäni ainakin kiinnostaisi miten muut käsittävät vaikkapa Tiheän sisään -biisin. Jos näitä viimeisimpiä viestejä voisi vaikka semmoiseen ketjuun siirellä?

Hyvä idea Dixi!Olisi kiva, jos sellainen ketju löytyisi missä pääsisi analysoimaan näitä hyviä tekstejä.Vielä Seikkailusta, taitaa laulu olla aika moniulotteinen...koen löytyvän laulusta sen vanhemmuus osuuden, ystävän merkityksen murheissa ja oman elämän analysointia.Mahtipontisesti sanottuna jokainen on oman elämän sankari(vaikka aina se ei tosiaan tunnu siltä...) :roll:

Seikkailuun kappale on mun mielikuvissani aina ollut tarina lapsesta ja vanhemmasta. Olen kai ajatellut, että Pauli siinä kertoo tapahtumista lapsensa kanssa. "Haettiin harjulta (Pispala?) kuusi silloin jouluna ehdittiin ennen päiväunia.." Lapsethan niitä päiväunia nukkuu, tietysti aikuisetkin kun ehtii. "Vähästä kertyy ja on arkista, aina mä jaksa en intoilla, vaikka sankarin vakanssin saanutkin oon seikkailuun...". Sitähän se arki pienten lasten kanssa on, pieniä juttuja ja pienestä syntyy ilotkin. Silloin on äiti ja isä lapsensa sankareita. Voi niitä aikoja. Toista on sitten, kun alkaa aikuistuminen ja irtirepiminen. Silloin on vaikea käsittää, että joskus oli lapsensa silmissä sankari. "Kun huoli mua kalvoi ja hikoilin yöt..." Tässä kohtaa musta laulun teema muuttuu kertomaan ystävyyssuhteista. Alussa en oikein käsittänyt miksi. Mutta ehkä tarkotus on kertoa miten vähästä ne ilot arjessa syntyy. Eilen just kuuntelin Kaupunkitarinoita cd:tä ja mietin aina kappaleiden tekstejä, tunnelmia, yhtymäkohtia omaan elämään ym. Olisi kiva käsitellä muitakin kappaleita näin, koska jokainen varmaan peilaa kappaleen tekstiä oman elämänsä ja kokomansa kautta. Mm. itselleni on Määränpää kappale tärkeä aikuistuvien poikien kautta. Ohimennen ja Nukkavieru kappaleiden teksteistä taas löydän itseni.

"kun mua huoli kalvoi ja hikoilin yöt tili tyhjäksi syöty ja rästissä työt mulle keitteli kaveri kahvia keittiössään ja se jutteli mulle ja kuunteli mua ja mun huoleni alkoi huojentua enkä varmasti tiedä ees mahdoinko älytä kiittää" Mulla on päässäni ihan kristallinkirkas mielikuva siitä, kuinka lapsi ("kaveri") keittää keittiössään kahvia stressaantuneelle vanhemmalleen, kattaa pöytään leikkikupit, kaataa mielikuvituskahvia isälle/äidille ja itselleen, ja jutustelevat siinä hetken kaikessa rauhassa jostakin lasta askarruttavasta arkipäivän asiasta, jonka jälkeen lapsi häipyy keittiöpuuhiinsa ja vanhemmalle jää hetkestä parempi mieli. Oikeastaan tämä kappale herättää aika voimakkaita mielikuvia, jotka varmaankin johtuu nykyisestä elämäntilanteestanikin. Niin kuin olis musiikkivideo oman pään sisällä. :roll: Saisko näitä analyysejä lisää, millaisia mielikuvia sanoitus tai kappale yleensäkin teissä herättää? Niin olis Herra Sanoittajallakin jotain nauramista partaansa... :oops: :lol:

Ja niinhän se usein on, että hädässä ystävät tunnetaan. Ns. turhat tuttavat kaikkoa pois.Seikkailuun kappaleesta tulee vahvasti mielikuva lähimmäisen välittämisestä ja elämän pienistä tärkeistä asioista, yhteiset päiväunet lapsen kanssa, kuinka huoli keventyy, kun saa puhua niistä ystävän/läheisen kanssa.Välittäminen, tärkeä asia.Juu, jatketaan analysointia saa herra Hanhiniemikin hupia. :D

Ja niitä päiväunia voi kyllä nukkuu muidenkin kuin lasten kans, ja voi olla vielä mukavampaa...

Joo, taatusti ainakin erilailla mukavampaa :D