Bändi kisat mitä mieltä niistä
Löyhänä aasinsiltana otsikkoon, PHPT alkujuuret 3N:n osallistui myös rockin SM-kilpailuun ja menestyi. Onko kilpailut turhia vai nostetaanko niillä sittenkin bändien tasoa Suomessa? Mielestäni Ääni ja Vimma lienee bändikisojen ykkönen. Kisan kautta muutama bändi päässyt eteenpäinkin. Negative taitaa olla menestynein. Keitä tulevat "suuruudet"sitten kiinnostavatkin, voivat katsoa realplayrillä bändien videoita. Nostan kovasti hattua kilpailunjärjestäjille, ovat tehneet kovan työn esitysten taltoinnissa. Tämän vuoden voittaja oli Meureltaibaobab mutta julkisuuteen nousi Smack. Edellä mainittu voittaja bändi osallistuu myös GBOB kisaan. http://www.freeyourmind.fi/soundit/keikat/2004/aani_ja_vimma/meureltaibaobab_2004.php Oikealla muut bändit ja heidän videot. Olen katsonut ne kaikki...kuka pystyy samaan... GLOBAL BATTLE OF BANDS kilpailun Suomen finaali käydään huomenna Nosturissa. Yksi seitsemästä lähtee Lontooseen Astoria teatteriin ottamaan mittaa erimaiden bändeistä. Voittaja saa $100000. Alla olevassa linkissä karsinnasta. http://4sens.com/elmu/nosturi/index.php Niin mitä mieltä kisaamisesta?

Tässä linkit toimivina. http://www.freeyourmind.fi/soundit/keikat/2004/aani_ja_vimma/meureltaibaobab_2004.php http://4sens.com/elmu/nosturi/index.php

Global Battle of Fiasko
Tämä menee nyt yksin puheluksi. Olin katsomassa ks. kilpailun. Tavattoman hyvä äänimies upeat soundit kaikilla bändeillä. Ensiksi tämä Eeka Mäkynen mistä hänet on kaivettu? Mitkä hänen meriitit musiikista? Hyvä kilpailu pilattiin huonoilla tuomareilla ja surkealla spiikkaajalla. (omaa kaksi vitsiä kertoi ne karsinnassa että finaalissa upeaa) Kaksi kisan parasta bändiä sivuutettiin Mäkysen löydön edestä. Mikäli kisat tuomareitten osalta tämänkaltaisia suhtaudun negatiivisesti kisaamiseen.

Sue lehden arvio kilpailusta...ketä sitten asia kiinnostaakaan.. Global Battle of Bands 05.11.2004 Nosturi, Helsinki Global Battle of Bandsin kotoisen osakilpailumme voiton vei rokkia isolla ärrällä vääntävä Voltas, joka lähtee edustamaan Suomea Lontoon Astoriassa pelattavaan loppuotteluun. Erityismaininnan kisassa saivat myös Damn Seagulls sekä Meureltaibaobab, joskin illan paras bändi oli ehdottomasti Telegram. Ai mikä v*tun battle of bananas? Aloitetaanpa alusta... Perjantai-illan työvuoro venyi ja paukkui niin, että saavuin Nosturille ensimmäisen bändin jo soitettua. Kuulematta jäi lämppärin tuurin saanut Bloodpit, joka ei silminnäkijähavaintojen perusteella mikään kovin erikoinen poppoo ollutkaan. Saamani selvitys lähinnä puistatti laulajan tiikerihousujen tähden ja onnittelinkin itseäni täten hyvästä ajoituksesta. Lohdutuspalkinnoksi voin luvata verikuopan pojille kaljat, jos ja kun joskus haastattelun merkeissä tapaamme. Oikeastaan voivat pyytää kaljansa Itä-Helsingin tuhlaajapojilta Damn Seagullsilta, jotka kipusivat ja kapusivat lavalle vaan eivät tällä kertaa pudonneet. Bändin laulaja Lauri lupasi nimittäin maksaa koko skaban voittosummasta (100 000 dollaria) bändin parin vuoden takaiset olutvelat takaisin. Raskaan sarjan hörhöilyn seassa Laajasalon lokit olivat ehtineet paneutua myös musiikkinsa ehostamiseen ja setti löi Cool By Nature -EP:n rosoisiin lauluihin tottunutta päähän rokulla, soulilla ja kospelilla. Esitettyjen kolmen biisin joukkoon ei mahtunut vihjaustakaan säröstä, mutta musta musiikki kuului kappaleiden sydämestä kuin aikoinaan puuvillaplantaaseilta. Omaksi suosikikseni nousi ehdottoman hieno vuodatus nimeltä Jesus Stole My Baby, joka on näemmä bändin uuden singlen B-puolikin. Myös bändin alkoholipolitiikkaa oli ryhdistetty, mikä näkyi liiallisen kohelluksen puutteena. Niinpä vartin setti ei riittänyt lämmittämään yleisöä saati tuomaristoa tanssituulelle. Itsellänikin kesti huomattavasti kauemman aikaa hyväksyä yksi bändien kehittymisen perusehtoja: niin se vaan on, että yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä ja kolmas Elviksestä. Massahypnoosia ja muita suunnattomuksia Illan todellinen haastaja löytyi seuraavasta erästä ties kuinka monihenkisen Meureltaibaobabin vyöryessä lavalle soittimineen. Keveästi ilmassa leijuvalla rocksteadylla tilan lattiasta kattoon täyttänyt bändi oli tuonut mukaan myös kaverinsa, sukulaisensa ja ilmeisesti kaikki ikätoverinsa - sen verran kovaa meteliä lavan edustalle asettunut lauma piti. Ennen edellisen bändin vetoa eräs teinityttö muisteli yleisössä Uniklubin keikkaa, mutta Meureltaibaobab yhdisti unenomaisen tunnelman fyysisiin klubifiiliksiin tavalla, joka oli viedä vanhan nosturinkin jalat mukanaan. Soitinkatraan melko yksitoikkoisena pysyvää musiikkia elävöitti mukavasti laulajattaren kaunis ja moneen pystyvä ääni. Bändi vei sydämen, mutta tällaista hipitystä eivät minkään maan tuomarit uskaltaisi Astoriaan lähettää. Paitsi ehkä Jamaikan, josta ei bändejä kilpailuun huolittu kuten ei muistakaan kehitysmaista, islamilaisesta kulttuurialueesta puhumattakaan. Kolmihenkinen Stanley tuntui kovin pieneltä ja eleettömältä sitä edeltäneeseen massahypnoosiin verrattuna. Bändin kulmikas neogrunge kuulosti alkuun huonolla tavalla suunnattomalta eikä laulajan ääni auennut hoitamaan melodioita toivotulla tavalla. Tokan biisin aikana alkoi jo oikein hävettää poikien puolesta, mutta sitten tulikin muutos. Setin viimeinen biisi oli takuulla varmin, valmein ja omaperäisin kappale, mitä koko iltana tultiin kuulemaan. Jakomielitautinen räimeen ja raukeuden vuorottelu yhdistettynä monimutkaiseen rakenteeseen lupasi jotain, jonka kuullessaan jopa Englannin gentlemannit olisivat voineet kastella perikuivat housunsa. Harmi, etteivät muut biisit yltäneet läheskään samaan, kun potentiaalia joka tapauksessa löytyi. Illan toinen trio oli Starlevel, joka oli kaikin puolin jo toinen jalka Lontoossa. Bändin musisointi oli ammattimaisen varmaa, saundit iskivät leveältä ja äijät istuivat lavalle kuin britti poppiin. Se tärkein eli biisit jäi kuitenkin juuri niin persoonattomaksi hötöksi kuin vain tällaisessa genressä on mahdollista. Parempaa onnea ensi kerralla. Omaksi suosikikseni nousi kvartetti nimeltä Telegram, joka iski puun takaa kuin Ramonen veljesten kuolemat. Nuoren Johnny Rottenin näköisen laulajan täydentämä kitara-basso-rumpu-kombo pumppasi perinteistä ramopunkkia niin perussoundeilla, että tuli useamman kerran ihmeteltyä, miten poppoo oli päätynyt finaaliin asti. Kysymys sisälsi vastauksen itsessään – näin aitoa ja rehellistä rokkia ei olekaan nähty varmaan sitten The Beatlesin levytyssopimuksen. Ehdan meiningin ja laulajan pogoamisen ei ilmeisesti katsottu riittävän punkin kotikonnuilla, mutta saivatpa joka tapauksessa ainakin yhden uuden fanin! Voittaja löytyy Illan viimeisen esiintyjän paikalle oli arpa heittänyt ensimmäisen Helsingin-keikkansa pyöräyttäneen joensuulaisen Voltasin, jonka Maiden-tyyliset nuoret veikot kokkasivat munakasta ja katu-uskottavaa rokkia perinnetietoisesti mutta silti nykyaikaisella soundilla. Bon Jovi, Van Halen, Bryan Adams sun muut kauhistukset ruhjoivat toisiaan pääni sisäisessä mosh pitissä, mutta yllättävän myönteisissä merkeissä. Väittivätpä poikaparat vielä jännittävänsä, mutta osasivat ilmiselvästi purkaa paineensa oikealla tavalla ylimääräisenä energiana. Kolmen biisin keikka oli hieno kokemus, vaikkei musiikki tyylillisesti aivan omaa aluettani ollutkaan. Alkuspiikkien viattomasta "Me ollaan Voltas ja me halutaan lähteä Lontooseen!" heitosta asti tuntuikin olevan selvää, että skaban voittaja oli löytynyt. Kilpailun lahjomaton tuomaristo oli saanut tehtäväkseen päättää loistavien esiintyjien illan julistamalla yhden muita paremmaksi. Tähän vaikeaan tehtävään oli nimetty Kari "BMG" Hynninen, Tero "Noise.fi" Kallio, Niklas "Tuska" Nuppola, Eeka "Tatu ja Eeka" Mäkynen sekä Kimmo "Suen päätoimittaja" Nurminen. Äijät olivat päättäneet kuin yhtenä miehenä illan kolme parasta bändiä, tai oikeastaan kaksi, ellei sitten pikemminkin yhden parhaan bändin, joka oli The Voltas. Juha "Kummisetä" Kyyrö ojensi palkintopokaalin bändille, joka iloitsi siitä kuin nälkäänäkevä leivänkannikasta Mestarien liigan tunnusmusiikin pauhatessa taustalla. Miinuksia on kuitenkin annettava siitä, ettei keikkaa suunniteltaessa oltu varattu aikaa voittajan ylimääräiselle setille. Welldonen ja Nosturin ammattimiehet tulisikin passittaa katsomaan toisia bändiskaboja, joissa tällainen menettely on paitsi yleinen käytäntö myös yleisölle ja bändille mieleinen tapa lopettaa ilta. Löytyypä niistä usein myös levy-yhtiöiden katalogia parempia esiintyjiäkin. Joka tapauksessa keikan pelasti se fakta, että Voltas oli jo esiintynyt nk. pääesiintyjän paikalla ja oli siis yhä päällimmäisenä yleisön muistissa. Joensuu lähtee täten edustamaan Suomea globalisaation viimeisessä hirmunäytöksessä, joka esitetään Astoria-teatterissa Lontoossa 30. marraskuuta. Pidämme peukkuja pystyssä ja rukoilemme kaikkia maailman jumalia varjelemaan poikiamme maailmalla. Ja vaikka menestystä ei saarivaltakunnasta ropisisikaan kuin suolavettä taivaalta, lienee selvää että tästä bändistä kuullaan vielä. Kuten kovin monesta muustakin illan aikana esiintyneestä. Ainakin toivottavasti. Teksti: Janne Sundqvist (etunimi.sukunimi@sue.fi

No Voltasin pojat eivät mahtuneet kärkikaartiin..... Suomessa kisaan osallistuminen maksoi 100€.... Second come first in world final ( GBOB) The first-ever Global Battle of the Bands world final took place in London last night – November 30 – when a packed-out Astoria saw 16 bands from around the world playing for the $100,000 first prize. National final winners from Denmark, England, Finland, Iceland, Ireland, Isle of Man, Netherlands, Norway, Russia, Scotland, South Africa, Spain, Sweden, Ukraine, USA and Wales took part but eventually Spanish indie band Second took the first prize. By now Second must be very fond of The Global Battle of the Bands because their presence in the world final came thanks to them winning the competition’s launch event back in January 2004. We think they ought to consider changing their name to First. The panel of industry judges put South Africa’s Wonderboom in second place and Audiocalm from Wales in third. Also placed were the USA’s Piper Downs, Russia’s Salvador and Ireland’s Raggedy Soul in fourth, fifth and sixth places respectively. Downloadable pictures of all the bands that took part are available in the Press Centre at http://www.gbob.com/index.asp?show=press There is a review of the world final in The Times at http://www.timesonline.co.uk/article/0,,14769-1383308,00.html Now that it has got into its stride, the Global Battle of the Bands will be an annual event featuring bands from around the world progressing through local qualifying events to national finals and the world final which will be held in a different world city every year.