Korpi Ensemble
Maukasta kansanmusiikkivaikutteista pop-jazzia tuli kuultua Korpi Ensemblen konsertissa. Johanna Iivanainen laulaa kuin enkeli, ja haitarinsoitto (Hannu joku, Ovaska?) hiveli korvia. Kaikki muutkin soittajat bändissä ovat erittäin taitavia ja tyylitajuisia. Ja nuoria! Siitä ehkä olin vähän pettynyt, että sanoitukset ovat englanninkielisiä. Korpi Ensemble, jonka levyn nimi on Puu? Kansanmusavaikutteita on sinänsä aika vähän, eivät ne juuri muussa kuulu kuin haitarissa ja joissain rytmeissä ehkä. Enemmänkin tämä menee sametinpehmeän jazzahduksen puolelle, tyyliin Norah Jones ja Quintessence. Erinomaista lepuutus- ja ajatuksissaliitelymusiikkia siis. Ai niin, hauskana coverbiisinä setissä oli Scorpionsin Still loving you, joka istui täydellisesti shuubiduu-jazziksi! Iivanainen on esiintyjänäkin sinänsä näkemisen arvoinen. Harvinaisen teeskentelemätön ja sympaattinen, jopa ujon naapurintytön oloinen, muttei kuitenkaan anteeksipyytelevä. Niillä taidoilla ei saa eikä voi kyllä ollakaan! Tässä Synkooppi-lehden näkemys, jonka allekirjoitan: "Iivanaisen lavaesiintyminen on välitöntä, lämmintä ja niin aitoa että se riisuu jopa jäykän helsinkiläisyleisön aseista. Iivanainen on taitelija, hän ei kuvittele tai kikkaile liikoja, on vain läsnä ja laulaa."
Maukasta kansanmusiikkivaikutteista pop-jazzia tuli kuultua Korpi Ensemblen konsertissa. Johanna Iivanainen laulaa kuin enkeli, ja haitarinsoitto (Hannu joku, Ovaska?) hiveli korvia. Kaikki muutkin soittajat bändissä ovat erittäin taitavia ja tyylitajuisia. Ja nuoria! Siitä ehkä olin vähän pettynyt, että sanoitukset ovat englanninkielisiä. Korpi Ensemble, jonka levyn nimi on Puu? Kansanmusavaikutteita on sinänsä aika vähän, eivät ne juuri muussa kuulu kuin haitarissa ja joissain rytmeissä ehkä. Enemmänkin tämä menee sametinpehmeän jazzahduksen puolelle, tyyliin Norah Jones ja Quintessence. Erinomaista lepuutus- ja ajatuksissaliitelymusiikkia siis. Ai niin, hauskana coverbiisinä setissä oli Scorpionsin Still loving you, joka istui täydellisesti shuubiduu-jazziksi! Iivanainen on esiintyjänäkin sinänsä näkemisen arvoinen. Harvinaisen teeskentelemätön ja sympaattinen, jopa ujon naapurintytön oloinen, muttei kuitenkaan anteeksipyytelevä. Niillä taidoilla ei saa eikä voi kyllä ollakaan! Tässä Synkooppi-lehden näkemys, jonka allekirjoitan: "Iivanaisen lavaesiintyminen on välitöntä, lämmintä ja niin aitoa että se riisuu jopa jäykän helsinkiläisyleisön aseista. Iivanainen on taitelija, hän ei kuvittele tai kikkaile liikoja, on vain läsnä ja laulaa."