Tällainen arvostelu puolestaan löytyi allaolevasta osoitteesta (arvioijana Kaisa Harju):
http://www.noise.fi/levyarvostelut/index.php?id=2707
"Pauli Hanhiniemen Perunateatteri vakuutti minut syksyisellä sinkullaan ja uusi täyspitkäkin jatkaa melko pitkään samoilla laduilla. Jokunen raita tihkoo kuin santapaperi suksen pohjaa, vaikka liukasteita on kyllä kokonaisuudessaan parempaankin sivakointiin.
Kaikki rakkaudesta kiihdyttää romantiikannälkäisen mielen lähes suunniltaan yksinäisinä ja synkkinä syysiltoina. Tämä Pottuteatterin seitsemäs äänite tarjoaa kypsän miehen rakkautta ja inhimillisiä erehdyksiä luotettavaan Hanhiniemen tyyliin. Ei sillä, uusia musiikillisia vivahteita on huomattavissa, mutta esimerkiksi avausviisu Suudellaan vetää kyllä tämän lähettilään raiteiltaan heti aluksi. Onneksi tilanne korjaantuu heti seuraavan biisin avustuksella ja pysyykin pääasiallisen hyvin kasassa loppuun saakka.
Erityisesti erilaiset pianostemmat sekä tutut huuliharppu-hanuriakselin sovitukset kuulostavat mahdottoman mairittelevilta. Vaikkakin Perunateatteri vääntää suhteellisen perinteistä suomikohtalointia, tällaiset pienet suuret elementit jaksavat aina vaan pitää kiinnostusta yllä, veisusta toiseen, levystä toiseen ja vuodesta toiseen."
---
Muuten olen samoilla linjoilla arvioijan kanssa, mutta tuota Suudellaan-kohtaa en ymmärrä ollenkaan. Tarkoittaako hän, että biisi on täysin epäonnistunut? En voisi enempää eri mieltä olla. Samoin olisi mukava kuulla tarkempia perusteluita sille, että "jokunen raita tihkoo kuin santapaperi suksen pohjaa". Mitkäköhän, ja miksiköhän? Kaivanneeko arvioija reippaampaa menoa vai mistä lie kyse.