Työ keskustelu kirvoitti ajatuksia työn merkityksestä yleensäkin.Valitettavasti kaikilla ei ole säännöllistä työtä tai työtä olleenkaan,mutta uskon ja toivon,että sinnikkäästi yrittämällä löytää sitä.Naisvaltaisilla aloilla on paljon pätkätyöllisyyttä, mutta on myös sitä,että työntekijöitä ei tahdo löytyä.Välillä ihmettelee missä ne ne työttömät ovat,kun sijaisia ei tahdo millään saada.No, ei nämä asiat niin yksinkertaisia ole...

Onnea Jakelle uudesta työstä! Vuosi päättyy hienosti...isänikin näyttäisi toipuvan..Kiitos vain tuestanne... Päivi on paras hakija, joten meillä on opio onnesta ensi vuodellekin. Hyvää Joulua vain kaikille ja turvallista matkaa matkalaisille

Tää pätkätyöläisen homma on vähän kaks piippuinen juttu. Itse olen ravitsemisalalla ja tehnyt pätkätöitä jo 10vuotta.Todella. Välillä vuoden pari samassa ja sitten lyhempiä pätkiä. Nyt tein radikaalin vedon ,olen kiertävä jokapaikan höylä eli teen sitä kuka missäkin on poissa. Voin sanoa ettei tuu aika pitkäksi. Sun pakko osata vähä kaikkea,no oon höylännyt kapakkialalla kohta iäisyyden(27v.). Mä oisin saanu vakipaikan mutten jäänyt sinne. Kyllä mulla töitä on niin paljon kun vaan jaksan tehdä. Mutta ILOISTA JOULUA KAIKILLE!!!!!!!!!!!!!!!!!

Nykyään on paljon pätkätöitä ja esillä on ollut se,että työnantajat käyttävät tilannetta myös hyväksi eivätkä välttämättä vakinaista töitä,vaikka voisivat.Kaksipiippuisia juttuja nämä ovat ja mikä sen parempaa,jos sitä kautta saa vaihtelevaa työtä ja töitä riittää. :)

Muistan pienenä katselleeni ihailevasti isäni voimakkaita käsivarsia, miettien kaiketi, joskus minäkin olen noin voimakas mies. Äsken kävin jättämässä hänelle jäähyväiset ja vetistelemässä hänen vierellään. Hän oli hyvin levollisen ja rauhallisen näköinen. Voimamieheltä hän edelleen näytti. Mutta elämä jatkuu... Kiitos vielä ystävät tuestanne...

Pekka, otan osaa. Todella. En osaa muuta sanoa kuin että saman olen joutunut läpikäymään ja todellakin, elämä jatkuu vaikka ikävä jää.

Otan osaa suruusi Pekka.

Osaanottoni,tiedän suunnilleen miltä tuntuu,oman isäni poismenosta on noin kuukausi.Voimia,elämä jatkuu.

Otan osaa suruusi Pekka. Tiedän kokemuksesta että pikkuhiljaa suru helpottuu, mutta aina jää kuitenkin kaipaus. Esimerkiksi joulu ei tunnu enää joululta äitini kuoleman jälkeen.

Voi Pekka kuinka kauniin koskettavasti isästäsi kirjoitit. Otan osaa.

Pekka osaanottoni. Multa on molemmat vanhemmat menehtyneet joten olen kokenut tuon. Varsinkin isän poismeno oli yksi elämäni kauheimpia kokemuksia. Ajattelen isääni vieläkin miltei päivittäin vaikka hänen kuolemastaan on jo 9v.. Hän oli yksi merkittävämpiä ihmisiä elämässäni ja on kait vieläkin. Voimia Pekka!

Pekka, otan osaa suruusi.

Isän kuoleman jälkeen lapsuuden muistot ovat vahvistuneet.Muistan kun isä pisti isommat pojat ojennukseen,kun kehtasivat kiusata minua pientä tyttöä, vuonna nolla...vuosia myöhemmin minä keski-ikäinen nainen huolehdin isästäni,syötin häntä, pitkälle dementoitunutta vanhaa miestä.Osat olivat vaihtuneet.Elämä on toisinaan kauniin surullista.

Pekka, osaanottoni surussasi.

Kiitos Ystävät kauniista kirjoituksista ja omista muisteluista. Olette hienoja ihmisiä! Tänään, minusta tuli vakinainen uudessa työpaikassani! Perso sille perso tälle perso elämälle....perso sille perso tälle perso tulevalle. Kaikesta huolimatta Hyvää Vanhaa Vuotta ja Riemukasta Uutta Vuotta 2006