Kukkaisrock- la30.7. Manserock All stars-konsertin arvio
"Mansetähdet lauloivat toisilleen" Sunnuntain 31.7. Aamulehdessä on artikkeli Kukkaisrockin la30.7 "Manserock All stars"-konsertista. Siellä esiintyi Moog Konttinen, Pate Mustajärvi, Heikki Salo, Dave Lindholm, Pauli Hanhiniemi ja Martti Syrjä. Jokainen esitti noin 3 biisiä, omaa tai lainattua. Toimittaja Jussi niemi kuvailee konserttia kokonaisuudessaan sanoin "ihmeen vaisu meininki", "konserttipaikan ympärillä oli kuitenkin (viittaa esiintyjäkaartin nimekkyyteen) omituisen hiljaista ja lavan edustallakin ällistyttävän niukasti porukkaa", "Nilsiän kylätoimikunnan kesäjuhlien rääppiäiset" ja "nuupahtanut ilmapiiri". Lie tuo suuren yleisön mielipide vai oliko toimittajalla vain huono päivä, sen voivat kertoa vain muut paikalla olleet. Esiintyjäarvioissaan konsertin kohokohdiksi toimittaja nosti Daven ja Paulin esiintymiset. Martti Syrjä sai pisteitä yllätyksestä, koska veti Scott MacKenzien San Francisco, The Whon Behind Blue Eyes ja Doorsin Roadhouse Blues eli ei mitään takuuvarmoja Eppu-klassikoita. Paulia arvioi näin: "Setin kohokohdat tulivat peräkkäin (Dave edelsi Paulia; kirjottajan huomio), sillä myös Pauli Hanhiniemen esityksessä oli kiitettävää ryhtiä, vaikkei kappalevalikoima mitenkään yllättänytkään. Pauli lauloi Sano mulle jotain, Joki ei jäädy koskaan ja Yksinkertaista oikeasti läsnä ollen". Artikkelin kuvissa on Dave ja Martti. Paulin lavakarisma puree siis myös miespuoliseen musiikkitoimittajaan, vaikka konsertti kokonaisuudessaan ei saanutkaan maireita arvioita. Soitto on sanoja, ei upeat bassosoolot ja hillittömät rumputaituroinnit pelkästään tee biiseistä koskettavia. Kun sanoittaja itse tulkitsee laulunsa ammattitaidolla niin Paulinkin kohdalla ne parhaimmillaan todella koskettavat kuulijaa jokaisella kuuntelukerralla, vaikka niitä olisikin kertynyt muutamaa useampi. Kiitos Pauli!
"Mansetähdet lauloivat toisilleen" Sunnuntain 31.7. Aamulehdessä on artikkeli Kukkaisrockin la30.7 "Manserock All stars"-konsertista. Siellä esiintyi Moog Konttinen, Pate Mustajärvi, Heikki Salo, Dave Lindholm, Pauli Hanhiniemi ja Martti Syrjä. Jokainen esitti noin 3 biisiä, omaa tai lainattua. Toimittaja Jussi niemi kuvailee konserttia kokonaisuudessaan sanoin "ihmeen vaisu meininki", "konserttipaikan ympärillä oli kuitenkin (viittaa esiintyjäkaartin nimekkyyteen) omituisen hiljaista ja lavan edustallakin ällistyttävän niukasti porukkaa", "Nilsiän kylätoimikunnan kesäjuhlien rääppiäiset" ja "nuupahtanut ilmapiiri". Lie tuo suuren yleisön mielipide vai oliko toimittajalla vain huono päivä, sen voivat kertoa vain muut paikalla olleet. Esiintyjäarvioissaan konsertin kohokohdiksi toimittaja nosti Daven ja Paulin esiintymiset. Martti Syrjä sai pisteitä yllätyksestä, koska veti Scott MacKenzien San Francisco, The Whon Behind Blue Eyes ja Doorsin Roadhouse Blues eli ei mitään takuuvarmoja Eppu-klassikoita. Paulia arvioi näin: "Setin kohokohdat tulivat peräkkäin (Dave edelsi Paulia; kirjottajan huomio), sillä myös Pauli Hanhiniemen esityksessä oli kiitettävää ryhtiä, vaikkei kappalevalikoima mitenkään yllättänytkään. Pauli lauloi Sano mulle jotain, Joki ei jäädy koskaan ja Yksinkertaista oikeasti läsnä ollen". Artikkelin kuvissa on Dave ja Martti. Paulin lavakarisma puree siis myös miespuoliseen musiikkitoimittajaan, vaikka konsertti kokonaisuudessaan ei saanutkaan maireita arvioita. Soitto on sanoja, ei upeat bassosoolot ja hillittömät rumputaituroinnit pelkästään tee biiseistä koskettavia. Kun sanoittaja itse tulkitsee laulunsa ammattitaidolla niin Paulinkin kohdalla ne parhaimmillaan todella koskettavat kuulijaa jokaisella kuuntelukerralla, vaikka niitä olisikin kertynyt muutamaa useampi. Kiitos Pauli!