Livenä ja levynä
Olen tässä viime aikoina kuunnellut Koulu on tyhmää -biisin singleversiota. Kuulin toki sen radiosta viime keväänä muutaman kerran, niin että kun Provinssin keikka alkoi sillä biisillä, tiesin mistä on kyse. Mutta jo silloin Koulu on tyhmää oli keikalla aika lailla parempi ja siitähän se on vain parantunut. Singleversiosta mulla tulee jotenkin mieleen joku Kirka & Islandersin 60-luvun biisi, sehän voi olla tarkoituskin. Mutta livenä ei sellaista tule kyllä mitenkään mieleen. :lol: Aloin siitä sitten miettimään, onko muita biisejä, joita olen kuullut oikeastaan vain keikalla. Ja onhan niitä. Kaupunkitarinoita ostin vasta viime kesänä, joten esim. biisin Kaipaan tunsin vain keikkojen ansiosta. Ja onpa se harmi, että heti kun ostin levyn, biisin esittäminen keikoilla päättyi. Olisin taatusti nauttinut siitä paljon enemmän keikalla (jos mahdollista) kuunneltuani sitä myös levyltä. Kultakaivoksen keikalla olin ystäväni kanssa, joka ei ollut kuullut Kaikki rakkaudesta -levyn kappaleita. Hän oli vähän huolissaan tilanteesta ennen keikan alkua. Sanoin, ettei se estä nauttimasta keikasta, koska ne soitetaan ja esitetään livenä niin, että niihin on helppo mennä mukaan. Jatkoin, että levyn kanssa onkin sitten toinen tilanne. Se ei aukene yhtä helposti, mutta keikka auttaa myös siinä. Ja biisien tunteminen auttaa nauttimaan keikasta. :lol: Minusta tämä on keskeinen osa Perunateatterin musiikkia: livet ja levyt tukevat toisiaan ja kummastakin nauttii enemmän kun tuntee molemmat versiot.
Olen tässä viime aikoina kuunnellut Koulu on tyhmää -biisin singleversiota. Kuulin toki sen radiosta viime keväänä muutaman kerran, niin että kun Provinssin keikka alkoi sillä biisillä, tiesin mistä on kyse. Mutta jo silloin Koulu on tyhmää oli keikalla aika lailla parempi ja siitähän se on vain parantunut. Singleversiosta mulla tulee jotenkin mieleen joku Kirka & Islandersin 60-luvun biisi, sehän voi olla tarkoituskin. Mutta livenä ei sellaista tule kyllä mitenkään mieleen. :lol: Aloin siitä sitten miettimään, onko muita biisejä, joita olen kuullut oikeastaan vain keikalla. Ja onhan niitä. Kaupunkitarinoita ostin vasta viime kesänä, joten esim. biisin Kaipaan tunsin vain keikkojen ansiosta. Ja onpa se harmi, että heti kun ostin levyn, biisin esittäminen keikoilla päättyi. Olisin taatusti nauttinut siitä paljon enemmän keikalla (jos mahdollista) kuunneltuani sitä myös levyltä. Kultakaivoksen keikalla olin ystäväni kanssa, joka ei ollut kuullut Kaikki rakkaudesta -levyn kappaleita. Hän oli vähän huolissaan tilanteesta ennen keikan alkua. Sanoin, ettei se estä nauttimasta keikasta, koska ne soitetaan ja esitetään livenä niin, että niihin on helppo mennä mukaan. Jatkoin, että levyn kanssa onkin sitten toinen tilanne. Se ei aukene yhtä helposti, mutta keikka auttaa myös siinä. Ja biisien tunteminen auttaa nauttimaan keikasta. :lol: Minusta tämä on keskeinen osa Perunateatterin musiikkia: livet ja levyt tukevat toisiaan ja kummastakin nauttii enemmän kun tuntee molemmat versiot.