Aikamatkailua
Tänään yllättäen pääsin aikamatkalle. Vaihdoin sub-tv:lle juuri kun L-koodin loppubiisi soi: Joan Armatradingin The Weakness in Me. En seuraa sarjaa enkä siis tiennyt, että tämä biisi, johon rakastuin vuoden 1982 lopussa, on sen lopputunnari. Mun oli kuultava biisi heti uudestaan eli laitoin kasetin soimaan. Ja yhtäkkiä muistin tarkalleen tilanteen, jossa kuulin kappaleen ensimmäisen kerran ja sen hetkisen elämäntilanteeni. Siltä ajalta mulla on aika paljon Joan Armatradingin musiikkia... Aikamatkailu, jonka musiikki saa aikaiseksi, on yksi syy siihen, miksi rakastan musiikkia. Pauli joskus spiikkasi Äiti pojastaan pappia toivoi -biisiä sanomalla, että soul tekee meistä enemmän kuin ihmisiä, oikeastaan yli-ihmisiä. Sama juttu sopii muuhunkin musiikkiin, kaikkeen musiikkiin. _________________ Why do you come here, and pretend to be just passing by? I need to see you - I need to hold you - tightly.

Hauskaa..mietin aiemmin laittaa samasta aiheesta ketjun tänne. Toisista biiseistä tulee tosiaan olo, että aikamatkaa johonkin tapahtumaan takaisin...yhdestä Beatlesin biisistä Let it be levyltä kävelen Espoon keskuksessa..vuosi taisi olla 1977-78...

Tuostakohan syystä tulee kuunneltua aika paljon vanhempaa musiikkia... Vie aikansa ennen kuin uudet tulokkaat saavat historiaa tuekseen, ennen kuin syntyy niitä muistoja joihin matkata.

Mulle tulee tietyistä biiseistä mieleen yläasteen musiikin tunnit, kun niitä soiteltiin. Olkoonkin kyseinen biisi huono tai hyvä. Tämmösiä tsibaleita on esimerkiksi: Miljoonasateen Ikäväni Tallinnaan ja Marraskuu, Juicen Syksyn sävel ja Viidestoista yö, Eppujen Vuonna '85 ja Tahroja paperilla, yks Kikan biisi, jonka nimeä en muista ja joitain muita mitkä ei nyt tule mieleen, mutta aina radiosta kuullessani muistan reilun kymmenen vuoden takaiset musisointihetket. Edit: Niin soitettiinhan me myös Kolmatta Naistakin. Kyseisen kappaleen nimi on Paskanhajua. Tosin tuosta ei tule mieleen ne tunnit, koska taidettiin kokeilla sitä vain muutaman kerran. Ehkä se oli liian vaikea meille, jotta se ois kuulostanu hyvälle.

Yläasteella on tytärkin "joutunut" soittamaan Hanhiniemeä. Pointsit fiksulle Pete-opelle. Kyllähän tietyistä biiseistä tulee muistoja mieleen, mutta juuri nyt ei tule mitään erityistä mieleen.

Ekaks mieleen tulevat ovat Scorpionsien hitaat... Aina kun joku niistä rupee soimaan, samantien mieleen palaa kuudennen luokan luokkabileet, jossa kilpaa vedettiin hitaita. kylläpäs niistäkin bileistä on aikaa... ja ehkä pare silleen :wink: Eilen käydessäni TOP-Sportissa, kassajonossa odotellessa kuulin tutun sävelen; Still Loving You. Silloin jos milloin oli hymy herkässä :)