pauli
Tiedän että palautetta pitäisi aina antaa. Miksi sitten se yleensä jää tekemättä ja vain rohkean ajatuksen asteelle? Kasvottoman ihmisen imartelu tuntemattomalle, siltähän se tuntuu? Vaikea sanoa vain sen minkä haluaa – lyhyeksi typistettynä sieluttomana ja monotonisena sanomisena tai sitten entä jos antaakin itsestään kaiken, ei kuitenkaan kasvoja todistamassa kaikkea rehelliseksi, järkevän ihmisen toiminnaksi. En halua tulla leimatuksi silmissäsi ”taas yhdeksi sekopääksi” edes aliaksena. Toivon tekeväni vaikutuksen, mutta miksi…Mitä se kuitenkaan sua kiinnostaa. Mutta palautetta pitäisi antaa, rohkaista. Kai siitä hyvästä palautteesta tulee kenelle vaan hyvä olo, tai joskus nolo mutta silloinkin hyvällä tavalla. Muutamaan lyhyeen lauseeseen on sijoitettava se tunne minkä haluaa sanoa, mutta kun en ole taiteilija…Sinähän se taiteilija olet.