Kiitos ja kiva kun osasin jotain yhteistä ilmaista. Keskiviikkoillan Zetor-dokumentissa oli muuten juuri sitä sitä samaa meininkiä mistä tässä on puhuttu. Dokkari oli kuvattu niillä tienoilla missä minäkin olen asunut, ja puheenparsi ja olemisen tapa oli niin tuttua niin tuttua. Sai nauraa ja itkeä yhtä aikaa. Ai että tuli ikävä!

Hmm... kuinka faniksi, mietitäänpä.... Sitä Paulin edellistä bändiä lienee mahdoton sivuuttaa tätä aihetta pohdittaessa. Kolmatta naista tuli kuunneltua jo pikkupoikana, taisipas olla Hyvää ja kaunista-tsibale, joka kymmenvuotiaan suomirock-diggarin korvaan kuulosti Eppu Normaalilta-siis hyvältä. (Ja tähän väliin on pakko mainita, ettei tämä uudempi Eppu-tuotanto enää niin iske.) En ole ihan varma, mutta taisinpa kuulla ko. viisun ekoja kertoja -silloin vielä Jukka Virtasen juontamassa- levyraadissa. Rahaa omien levyjen hankintaan ei tuolloin kuitenkaan vielä ollut, karkit olivat viikottainen "sijoitus" kohde. Jostain onnistuin tuon levyn kuitenkin kasetille äänittämään, samoin kuin seuraavaan; Tiheään Sisään. Onnen oikoteillä taas oli ihan ensimmäisiä hankkimiani cd-levyjä, ja myöhemmin koko 3.N tuotanto tuli tietysti hankittua. Kaikki tiedämme kuitenkin kuinka bändin taru päättyi. Levyt olivat edelleen välillä ahkerammassa käytössä, välillä pidempään hyllyssä. Säilyttäen taikansa kaikki nämä vuodet. Aamu provinssirockissa, PT:n perustaminen, Vol.1, Mitä sais olla, Kaupunkitarinoita eivät allekirjoittanutta juurikaan hetkauttaneet. En tiedä kuinka missasin nuo (?!), eikö bändiä markkinoitu silloinkaan tehokkaasti, vai torjuiko alitajuntani bändin-"kun ei se kuitenkaan ole yhtä hyvä kuin 3.N". En osaa sanoa. Ylex, tai ehkä silloin vielä mafia. Heinäkuinen iltapäivä. Takana 362, TJ0. Hämmentävä siviilielämä. LIVERPOOL. Tuo kappale täytti tajuntani, ja kappaleen päättyessä tuntui, että tätähän täytyy saada lisää. Salapoliisityötä, jonka tuloksena selvisi että Pool löytyy Pikkutaivas levyltä, ja eikun ostamaan. Ja mitä? Levyhän sisälsi hyviä biisejä toinen toisensa perään. Kesä meni, Bob tuli. Satuin olemaan iltavuorossa viikolla jona Bob oli mafian viikon levynä, ja joka aamupäivä tuli kuunneltua Paulin kommentteja, sekä hyviä ja vielä parempia lauluja. Heti levyn ilmestyessä kauppaan, levy soimaan, ja siinähän se syksy vierähtikin Carverin, Bugovskin, Irwinin, Baddingin, Marstion ja Niilolan seurassa. Ai niin olihan Kirkakin siellä. ;) Seuraavaksi oli päästävä keikoille. Ja kun poijjaat saapuivat naapurikylään keikalle, ja vetivät loistavan setin olin lopullisesti myyty. Paulin lavakarisma oli jotain, mitä en ollut aikaisemmin nähnyt. Vol1, Mitä sais olla ja Kaupunkitarinoita tulivat postissa, ja kukin vuorollaan yllättivät positiivisesti. Uutta levyä odoteltiin, keikoilla käytiin jne... Kaikki rakkaudesta ja orkesterin sointi senkun parani. Viime syksyn ja tämän kevään keikat nostivat PT:n arvostusta silmissäni entisestään. Jospa sitä 28.5 taas Kokkolaan suuntaisi... :) Myös tämä foorumi löytyi "Kolmmanen Naisen kautta", nimittäin heille omistetulta BBS:ltä.

voisin kai sanoa olevani todellakin myöhäisherännäinen tässä asiassa.. ensimmäiset levyhankinnat kun sijoittuu viime kesälle :shock: :wink: aiemmin on phpt:n/kolmannen naisen kuuntelu rajoittunut radion kohtuu pieneen antiin. vasta viime vuoden keväällä kuulin enemmälto paulin tuotantoa (lähinnä kolmatta naista) covereina erään toisen artistin esittämänä.. ja se vaan kolahti, se biisien tunnelma, sanoituksien hienous. Tuli lähtö levykauppaan ja hankin samoin tein muutamat 3N:n ja perunateatterin kokoelmat. Siinä vaiheessa kolahti tosissaan myös Paulin ääni :oops: 8) Rääkkylässä olin sitten heinäkuussa katsomassa bändiä livenä, ja juukelis millanen lavakarisma äijällä! huh, meni lähes polvet alta.. miusta tuli Fani. nyt on kauhee keikkahaku päällä.. ei yhtään sopivaa keikkaa vielä(kään) tiedossa :roll:

Tuttua rataa menee myös mun kertomus eli kolmannen naisen rauniosta aloitin heti perunateatterilta ilmestyneen levyn kuuntelun. Musiikki oli tietysti erilaista kun mihin kolmas nainen lopetti ja ehkä otin sen pienenä shokkinakin mutta melkeimpä heti löytyi ne muutamat hyvät biisit ja pienen kuuntelun jälkeen tuntui taas kotoisalta kuunnella tuttua ääntä. Perunateatterin musahan on huomattavasti rauhallisempaa kuin 3n:nnän mutta ainakaan minua se ei haitannut. Sanoituksissa on sitä tuttua Hanhiniemeä kuin "silloin ennenkin" ja rauhallisempi soitanta uppoaa ainakin minuun (olisiko osasyynä vanheneminen, vanhemmitenhan luonnollisesti rauhoitumme, vai? :) ) On vain harmi etten ole vielä livenä nähnyt bändiä!