Paulin ääni ja tekstit ovat vaikuttaneet tähän parikymppiseen Tamperelaistuneseen tyttöön siitä asti, kun isoveli osti Kolmannen Naisen Kultahippuja-levyn reilu 10 vuotta sitten. Hetken ihmettelin veljen musiikkimakua, mutta muutaman kuuntelukerran jälkeen Paulin ääni ja moniulotteiset tekstit alkoivat avautua. Perunateatteriin tutustuin Kaupunkitarinoita-levyn ilmestymisen jälkeen ja jäin lopullisesti koukkuun.

Itsestään tuppaa yleensä kertomaan joko kaiken tai sitten ei mitään. Suuri vaara pyörii tätä viestiä kirjoittaessa, että tulee löpistyä kaikkea epäolennaista, mutta yritetäänpä silti. Olen siis yllätys yllätys Heta (joka muuten on naisen nimi, toisin kuin monet tuntemani ihmiset ensiksi ovat luulleet) ja vielä parin kuukauden ajan 16-vuotias. Vaikutan täällä jossain päin Hämettä ja käyn lukion toista luokkaa, joka muuten on älyttömän paljon stressaavampi kuin ensimmäinen luokka. Asun vanhempien, isosiskon sekä jonkin elikon, jota kai kissaksikin voisi nimittää, kanssa. Enää en jaksa aktiivisesti harrasta oikein mitään. Pahuksen koulu tekee kehityskelpoisista yksilöistä surkeita, stressaantuneita, loppuunpalaneita ja apaattisia nahjuksia, joista ei ole mihinkään. Piirtäminen, lukeminen, musiikin kuuntelu ja kirjoittelu erinäisiin paikkoihin ovat mukavaa ajanvietettä. Soittolahjoistakin on tullut haaveiltua ja toivoisin edes kerran eläissäni pääseväni kokeilemaan, miltä tuntuu soittaa sähkökitaraa. Enemmän innostunut olen kuitekin ollut rummuista. Pianoa ja kitaraa osaan soittaa hyvin auttavasti itseopitusti, mutta mieluummin kuuntelen niitä, jotka osaavat ihan oikeasti soittaa. Muita kiinnostavia aiheita ovat esim. kielet (etenkin rakas äidinkieleni suomi ja sen kaikki ihanat ja vähemmän ihanat murteet), psykologia ja esihistoria, joista en kyllä väitä tietäväni yhtään mitään, mutta ainakin niitä dokkareita on tv:stä mielenkiintoista katsoa! Myös suomirockin historia on kiintoisaa - ainakin se, johon olen Eppujen välityksellä saanut tutustua. Ratsastustakin on tullut joskus harrastettua. Paulia kuulin ensimmäisen kerran ollessani yhdeksännellä luokalla. Hän oli tullut yksin kouluumme esitelmöimään jotain urastaan. Enpä ollut tuolloin koskaan kuullutkaan miehestä mitään, enkä varmaan Kolmannesta Naisestakaan. Tämä johtuu ehkä siitä, että musiikinkuunteluni alkoi suhteellisen myöhään ja kulki suoraan ABBAsta Juicen kautta Eppuihin rajoittuen niihin levyihin, joita isäni levyhyllystä löytyi sekä niinikään isäni vanhoilta kaseteilta löytyviin yhtyeisiin (mm. Beatles, Tom Petty). Nyt sitten tietenkin harmittaa, kun ei tuolloin kiinnostanut tippaakaan kuulla hänen "höpinöitään". Nyt olisi toinen ääni kellossa. Yhden oppitunnin verran taisi mies kertoilla ja lopuksi hän istahti pianon ääreen ja lauloi sekä suomeksi että ranskaksi Valehtelisin jos väittäisin itse itseään säestäen. Toinen kerta sitten oli, kun vuoden 2004 elokuussa olin menossa ensimmäiselle Eppu-keikalleni Tampereen Ratinan stadionille, jossa ennen Eppuja soitti 3N. Harmitti vain se, kun soittivat niin lujaa, että korvat olivat ihan lukossa. Vuosi 2004 oli muutenkin ensimmäinen keikkakesäni ja heti tuli nähtyä sellaiset artistit kuin Juice ja Mikko, Kaseva, Eput, Kolmas Nainen, Jere & the Universe ja melkein näin Problemsinkin Ämyrockissa. Vaan en ihan, kun tuli äkkilähtö. Tällaista tällä kertaa.

Jospa sitten kertoisin minäkin jotain itsestäni. Olen horoskoopissa Kauris (horoskoopit on mulle tärkee juttu) ja syntymävuosi 69. Opiskelen tällä hetkellä tradenomiksi ja valmistua pitäisi syyskuussa. Mulla on muuten aivan ihanat opiskelukaverit. Olen asunut koko ikäni Kuusamossa mutta lähivuosina saattaa olla muutto edessä jos töitä ei ala löytyä. Asustelen tytön ja koiran kanssa. Paulista olen digannut heti Kolmannen naisen alkuajoista asti ja ihastus vain syvenee päivä päivältä. En ole vielä päässyt yhdellekään keikalle, mutta sekin päivä varmasti vielä koittaa.

Uups.. tämmöinen on onnistunut livahtamaan tarkan katsantoni ohitse :oops: No parempi myöhään kuin ei ikuna. Oon kanta-pohojammaalainen 30-ja-risat äiti-ihiminen. Lapsia julmettu lauma ja kultainen aviomies pitävät kotielämän viriilinä :wink: :lol: Harrastuksina kaikenlainen urheilu,hevoset,lukeminen+kirjoittaminen, maailmanmatkailu ja -parantaminen (tai sen yritykset ) Ammatti pyörii markkinoinnin ihmeellisessä maailmassa.. no jääköön salaisuudeksi tarkempi syväluotaus :wink: Myös mulle PHPT on luonnollinen askel Kolmannen naisen aikakaudesta. Tarviiko syitä selittää kun te kaikki ne kuitenkin tiedätte? Ainakin pohojammaalaisuutta hivenen ymmärtävät... Se on se lakeuksien amislaisista paskanhajuisista lantsareista kumpuava arkiromantisoitu rockuhoinen melankolia :lol: ... Tuohon menis tuntikaudet pelkästään miettiessä sopivaa analyysia ja orkesteriin+Pauliin sopivia adjektiiveja :o En siis lieemmin yritä tässä yhteydessä. 3N keikkoja kultaisesta menneisyydesta takana vain 2 :? PHPT:lta onneksi himpun enemmän *ne etäisyydet :? , Suomi on iso maa* Ja muistanhan toki vielä legendaariset rokin sm-kisat, tosin tykkäsin myös peer güntistä 8) Siitä se lähti ja mukana on kulkenut. "Pysyy kuin kuppa Töölössä", tapasi mummovainajani aina todeta sellaisesta joka on ja pysyy vaikka mitä tekisit :lol:

Kuka minä on ? Niinpä. Nelikymppinen, avioliitossa, kolme lasta. Hanhiniemeen tutustuin 3N:n myötä. Pohjanmaalta kun olen, on biisit, siis sanoitukset, fiilis, koko paketti jo ehkä siksikin niin tutunoloista ja " omaa" Kuuntelen musiikkia lähinnä autossa ( kun olen yksin ajamassa ) ja lenkillä. Paulin sanoituksissa on koukkuja ja sisältöä, jotka antavat vauhtia omiinkin ajatuksiin. Usein myös huomaan saavani jonkun ajatuksen itselleni ymmärretyksi, siis jonkun miettimäni asian ikäänkuin päähän asti, kun kuuntelen Paulin sanoituksia. Olen jo ennenkin tässä foorumissa, jossain toisella kohtaa, todennut sen, että 3N ja PTPH on ihan oikeasti vaikuttanut elämääni sillä tasolla, kun nyt yleensä taide vaikuttaa. Lisäksi tulee siipan kanssa eletyn elämän alkutaipaleet mieleen, kun oltiin nuoria, käytiin Provinssissa kuuntelemassa mm. Kolmatta Naista. Tää musiikki on vaan niin... hyvää.

Lainaten edellistä... tää musiikki nyt vaan on niin hyvää 8) voiko tuohon enempää sanoa ? Karkkion alle 3kymppinen, iloinen, punatukkainen bailaajaluonne joka on menossa kokoajan jonnekin tai tulossa jostain :lol: ja viihtyy erityisen hyvin Jani Wickholmin 8) keikoilla ja Janilandiassa :wink: ! Karaokea täytyy laulaa aina perjantaisin, ovat erityisen tuttuja nuo Kolmannen naisen karaokelistoilta löytyvät biisit :o :lol: !

Jospa minäkin sitten hieman paljastaisin itsestäni. Olen reilu parikymppinen tyttönen Tampereelta. Käännytän ahkerasti kavereita Perunateatterin suuntaan. Saldo tällä hetkellä on kaksi. Tosin kunkeikalle kaverin saa mukaan niin melko varma käännynnäinen on syntynyt. Aivan lähiaikoina olen vasta lämmennyt Kolmannelle Naisellekin. Nyt on kova hinku ostella koko heitin tuotantonsa. Vasta kaksi levyä hyllyssä. Hiljaa hyvä tulee.

No heipähei vaan. Olen viettänyt hiljaiseloa foorumoinnin suhteen, mutta tämä lienee oiva tapa tehdä paluu. :) Eli. Olen hitusen yli kaksikymmenvuotinen, naispuolinen ihminen täältä Savon suunnalta. Ylä-Savoksi kai tätä hienoissa piireissä kutsutaan. Opiskelen vielä n.2 kuukautta, jonka jälkeen pitäisi olla media-assistentin paperit kauniissa kätösessä. Sen jälkeen jäänkin sitten viettämään mammalomaa. Tälläkin hetkellä käy kova tohina massussa.. Toukka siellä harrastaa aamujumppaa. :lol: Toukkaa kanssani kasvattaa iki-ihana insinöörismieheni ja tiikeriraita tassuinen koiruus. Perunateatteriin ihastuin joskus yläasteella. Sanoitukset ja Paulin ääni, ah se ihana Paulin ääni, osuivat suoraan jonnekin syvälle. Ja sinne ne myös jäi. Kolmanteen naiseen tutustuin sitten tarkemmin hieman myöhemmin, jo perunateatteria kuunneltuani. Olinhan toki kuullut Kolmatta naista aiemminkin isoveljeni autostereeeoista, mutta enempi se kolahti sitten kun olin vanhempi ja viksumpi.. Ei kai minulla muuta.. Kiitti hei.

Jaahas, jos vaikka itsekin esittäytyisi. Suhteestani Perunateatteriin en tässä enää kerro, vaan siitäpä löytyy juttu tuolta toisaalta. Ikää on muutaman kuukauden päälle 30 vee ja ammatiltani olen atk-suunnittelija. Aika tasapaksua kasista neljään duunia painan konttuurissa koneen ääressä, paitsi päivinä tämänmoisina, jolloin sähkökatko sekoittaa koko firman ja sitten mennäänkin ja lujaa verkkoprobleemoita ratkoen. Vapaa-aikakin kuluu suurimmaksi osaksi netissä surffailun, kotisivujen ja muuten tietokoneilun parissa, mutta koirakin löytyy, jota välillä pitää muistaa helliä ja lenkittää. Tykkään paljon myös lukemisesta (nyt on päällä mahdoton John Irving -kausi ja kohta pitääkin alkaa valmistautua kuudenteen Harry Potteriin) ja elokuvien katsomisesta. Liikuntaakin olen alkanut jälleen harrastaa näin kolmenkympinkriisin jälkimainingeissa eli lenkillä tulee käytyä parisen kertaa viikossa ja jumppaamassa samoten. Luonnollisesti pidän myös mussiikista ja livekeikoista, joista jälkimmäisen tuottamat mahtifiilikset olin melkein jo unohtanut kokonaan ennen kuin PHPT:n keikkaa olin todistamassa vastikään. Loppui se nyhjääminen! Kuten jossain päin täällä jo kerroinkin, niin Metallica on musiikissa aina ollut ja on oleva nro 1 ja sen lisäksi uppoaa aika lailla kaikenlainen musiikki, josta rehellinen suomirock (yllättäen! ajatella...) on aikasta jees. Semmosta tässä nyt näin aluksi. Niin ja tossa avassa oon mä ihan itte.

Taidat olla Milla meistä kaikista rohkein tyyppi kun uskalsit laittaa oman kuvasi. Hyvä nimi muuten sinulla, mun tyttö on samanniminen.

No mun kuvia nyt on netti täynnä muutenkin ja etsimällä löytää kyllä niin paljon juttuja meikäläisestä, että ei nyt yksi postimerkkiäkin pienempi kuva enää täällä foorumilla haittaa :lol: Sen siitä saa, kun elämä on netissä... Sä taas näytät olevan aikasta karvainen anjaksi :mrgreen: