Keikalla
Minkälainen on sinun keikkakäyttäytymisesi? Monen Perunateatterin keikan jälkeen olen huomannut käyttäytymisessäni tietynlaista säännönmukaisuutta. Viimeksi tämä ilmeni Kultakaivoksessa, kun en heti päässytkään katsomaan keikkaa haluamastani paikasta. Siirryttyäni lähemmäs esiintymislavaa huomasin jälleen kerran olevani lavan edestä laskettuna kolmannella rivillä. Mieluiten tietenkin suoraan Paulia vastapäätä ja useimmiten se onnistuukin. Onko muilla foorumilaisilla "omaa paikkaa", josta keikasta nauttiminen tuntuu parhaimmalta? Keikan aikana en juo olutta tai muutakaan. Mielestäni keskittyminen keikkaan kärsii, jos samaan aikaan pitelen oluttuoppia siitä juodakseni. Ja tanssiminen sellaisen kanssa on tosi hankalaa. Niinpä mulla onkin keikan jälkeen aina kiire ostamaan juotavaa. :wink: Sen sijaan saatan polttaa jonkun tupakan keikan aikana. Keikalla ollessani laulan mukana kaikki biisit. Niin näyttävät tekevän monet muutkin. Aina silloin tällöin yritän olla laulamatta mukana, mutta heti kun unohdan kiinnittää asiaan huomiota, alan taas laulaa. Usein musiikki vie niin mennessään, että tanssiessani ja mukana laulaessani en muista katsoa bändiä ollenkaan. Kaikki hyvät asiathan tehdään silmät kiinni!

Hienoa Päivi kun otit asian esiin ja tässä tuli jo muutamia hyviä vihjeitä. Voitte pitää samalla mulle pienen preppauskurssin. Ei siis kannata juoda liikaa ennen keikkaa (että ei tarvitse juosta vessaan kesken kaiken)ja paras paikka on tietysti Paulin edessä, mutta missä on se kaiutin jonka viereen ei kannata mennä? Ja toivottavasti todellakin laulaa saa nekin, joita ei ole siunattu hyvällä lauluäänellä.

Kyllä yleensä pyrin aika lailla lavan eteen, en juo kuin yhden tai 2 olutta ennen keikkaa. Laulan mukana (anteeksi kaikille vieruskavereille...), ja tanssinkin jos on sopiva tungos ja/tai hämärää. Tuijotan pääasiassa laulajaa :oops: . Keikan jälkeen tulee lähdettyä melkoheti pois, että lumous säilyy. Kerran tuli kyllä istuttua koko keikan ajan, kun saatiin aivan a-luokan baarijakkarat sopivalta kohtaa.

Lavan eteen tietenkin ja perhaalle paikalle jos suinkin mahdollista. paras paikka on se Paulin edusta tottakai. siitä on kiva sihtailla poikia silmät palaen ja laulaa ja tanssia. kännissä ei kannata olla, aistit turtuu ei pysty imee kaikkea fiilistä keikasta. Tietysti pitää katsella ympärilleen jos vailla näkyis foorumilaisia!!! Ei oo näkyny,vielä. Keikan jälkeen jos onnistuu pummaamaan nimmarit,niin kaikki on mennyt putkeen.

Hauska aihe :) Oma keikkakäyttäytymisenikin noudattelee yleensä jonkinlaisia tottumuksen ratoja. En ole niitä jotka hakeutuvat eteen ja keskelle, vaan mieluumminkin taakse ja sivustalle :) Tiedä sitten miksi, kai siellä on turvallisempi olo. Parhaat soundithan pitäisi olla miksauspöydän tietämillä, mutta harvoin maltan siellä kuitenkaan nojailla. Yleensä minulla on juoma kädessä, se on myönnettävä, vaikken liikehtimättä voi bändiä kuunnellakaan. Ja tupakkaakin palaa. Paras paikka on pöydän tai muun tason lähettyvillä sillä tavalla, että juoman voi laskea siihen ja tupakkaa karistaa tuhkikseen, mutta samalla on tilaa tanssia jos siltä tuntuu. Kuulostaa ehkä utopistiselta, mutta monesti se onnistuu :lol: Hyvät näkymät eivät ole minulle se tärkein juttu, vaan enemmänkin fiilikseen uppoutuminen, parhaimmillaan tosiaankin silmät kiinni. Yksi juttu mitä en siedä on se, jos joku (kännikala) tulee sönkkäämään jotain sössöä kesken keikan/biisin. Minä menen todellakin kuuntelemaan bändiä. Vasta keikan jälkeen koittaa sosiaalisuuden aika. Ai niin, mukana laulamisesta: sitä teen vaihdellen, riippuen biisistä ja tunnelmasta. Joskus täytyy kyllä oikein vaientaa oma turpansa ja muistaa kuunnella Paulia 8) Usein laulan stemmoja, niin kuin teen levyjäkin kuunnellessa. Siinä on se hyvä puoli, että kuulee samalla Paulinkin äänen :lol:

Jaa-a, kun kerran aisteja ei kannata turruttaa, niin mitähän jos meniskin omalla autolla. Toisaalta sekin voi olla aika vaarallista, lähteä siinä tunnekuohussa Rukan jyrkkää ja mutkaista rinnettä alas. Ja voihan siinä olla kaikenlaista kyytiinpyrkijääkin... Tää on kyllä aika sairasta, ei mene päivääkään etten ajattelisi juhannusta.

Minäkään en juo keikan aikana mitään, odotellessa kylläkin jokusen olusen, mutta lopetan naukkailun hyvissä ajoin, ettei tarvi kesken kaiken juosta vessaan. Eli tämmöstä taktikointia... Kuuntelusijainnin suhteen olen huomannu, ettei mulla varsinaisesti mitään vakiopaikkaa ole. Yleensä kuitenkin jostain syystä eksyn keskilinjan oikealle puolelle, olen sitten eturivissä, tai kauempana lavaa. Lauleskelenkin silloin tällöin, mutta en aina. Silloin jos innostun innokkaasti hoilottelemaan, keikka on todennäköisesti hyvä ellei loistava. Toisaalta se että jos olen hiljaa ja tarkkailen keikkaa rauhallisemmin, ei tarkota että ilta olisi fiilikseltään huono, tunnelma on vain eri lailla hyvä.

Minulla olisi vielä muutamia kysymyksiä, kun en siis pitkään aikaan ole ollut millään keikalla. Kauanko keikka tavallisesti kestää ja onko siinä tauko välissä? Onko ihan eturivi väärä paikka, meneekö siinä niskat nurin? Minä haluan nähdä koko kokonaisuuden.

Kaikkihan riippuu keikkapaikasta nehän on kaikki erilaisia. Kyllä sä paikkas löydät.

Kiitos Juha. Sittenpä jään vain mielenkiinnolla odottamaan milloin keikka alkaa. Jos vaikka jatkaisi juhannusjuhlia jossain muualla. Täytyy varmaan käydä ennakkokäynnillä Pisteessä, jotta tiedän minkälainen paikka se on. Pitäisiköhän valjastaa opiskelukaverit kevätkauden päättäjäisiin, jos siellä olisi vaikka joku bändi soittamassa. Sillä sanotaanhan että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. _________________ avosydänhierontaa kun jumalaltaan saa se sattuu saatanasti, kai se hyvää tarkoittaa

Ei ehkä kannata niin kovasti suunnitella, ettei tule stressiä. Rentoudu ja nauti tästä hetkestä, kyllä se keikka tulee sitten ajallaan.

Ei tietenkään, kiva vain välillä kääntää opiskelujutuista ajatukset muualle.

Wenlassa jälleen mietin keikkakäyttäytymistäni. Miksi ihmeessä en osaa pitää keikalla silmiä auki? Nytkin varmaan puolet ajasta kuuntelin musiikkia silmät kiinni. Silti mun täytyy päästä katsomaan bändiä aika eteen vaikka en eturiviin menekään. Olen mielessäni selitellyt silmät kiinni olemista seuraavasti: Jos Perunateatteri soittaisi biisit täsmälleen samalla tavalla keikalla kuin mitä ne soivat levyillä, olisikin keikoilla enemmän kyse bändin näkemisestä. Näinhän ei ole vaan jokaisessa biisissä on oma livesointinsa ja siitä paremmin nauttiakseni pidän silmät kiinni. Mitä parempi keikka, sitä vähemmän olen nähnyt bändiä? Ehkä.

Joo-o. Eturiviin päästävä melkeinpä hinnalla millä hyvänsä. :) Tosin siinäkin touhussa on yleensä omat varjopuolensa. Muutkin ihmiset ovat saaneet päähänsä saman asian ja siinä sitten kynsin ja hampain taistellaan paikasta. ;) Useimmiten kaikki laulut lauletaan mukana. Ja nyt on saanut nauttia koko keikan loppuun asti muutaman kerran kun ei ole päätös biisinä ollut sitä iän ikuista Pidetään sadetta. :) Se kun ei kerta kaikkiaan kolahda tähän tyttöön. Ei sitten millään. :) Olkoonkin, että se on bändin ensimmäinen yhteinen kappale. Ei auta. :) Eniten keikoilla taitaa ärsyttää 'hieman' humalaiset, jotka änkeävät väkisin joraamaan siihen lavan eteen tupakka ja kaljalasi kädessä, jolloin suurin keskittyminen menee siihen kun varoo, ettei keikasta jää käteen kaljaläikkäinen ja poltettu paita. :roll: Keikan aikana en mitään juo, sitä ennen ja joskus myös sen jälkeenkin kyllä pari. Ei siinä ehtis tiiviiltä tuijotukselta mitään juomaan. :D