Jerusalemin suutari
Uutta sanoitusta analysoitavaksi: Mistä teksti mielestänne kertoo? Minulle tulee ainakin mieleen keikkailun rasitteet. Pitkän aikaa olen miettinyt, että mikäs mies tämä suutari on kun tulee Lähi-idästä saakka, mutta vasta hetki sitten tuli mieleen että tämän biisin Jerusalem taitaa ollakin paikka Joensuun lähistöllä... Laulun sanat poistettu, koska kokonaisten tekstien julkaiseminen on laissa kielletty. Lyhyitä lainauksia saa tehdä. Poistaminen jäänyt jostain syystä tekemättä, joten tein sen nyt. -Juha, 23.02.06

Tähän alustuksena seuraavaa. Musta tuntuu että Pauli :lol: on tälläinen modernin "kaikista uusimman testamentin" kirjoittaja. Tällä tarkoitan sitä että tarinat ovat monesti hyvinkin opettavaisia, vertauskuvallisia ja tulkittavissa monella tapaa. Itse en ole kovin uskonnollinen enkä Paulistakaan tiedä, vaikka välillä "säikytään järvellä jeesusta" jne ja toisaalta "jossain julkaistaan uusi koraani tai raamattu, kansa uskoon ja seuraa, seuraaja sekoaa", mutta sillä ei liene merkitystä, sillä uskokoon kukin mihin haluaa. Persoonia ja näkijöitä tänne kaivataan ja Pauli orkestereinensa on yksi tälläinen. Mutta asiaan. Mä olen kuullut ja ymmärtänyt tämän tarinan siten että Raamatussa on tarina, josta seuraavassa modernisoitu versio. Asiavirheet voidaan laittaa allekirjoittaneen tietämättömyyteen uskonnon asioista. Eli, Barabbaalle :evil: huutoäänestyksen (modernia demokratiaa?) "hävinnyt" jeesus :cry: kantaa ristiään golgatalle. Kesken matkan "huikoo" ja jeesus pyytää "huikkaa" vastaantulijalta. Vastaantulija "tämä suutari" 8) toteaa, jottei tätä leiliä ole tehty jaettavaksi. Jeesus manaa miehen alimpaan h********n ja järjestää tälle "isäukkonsa" :twisted: avittamana "katalimman" tuomion, eli ikuisen elämän :twisted: . Nyt tämä suutari on siis täällä meidän hyvinvointivaltiossa sokoksella keikalla. On siinä hommaa korjata 2000 vuotta kenkiä! Teksti on minusta taas loistava näyte Paulin mielikuvituksesta ja huumorintajusta ja luomiskyvystä tehdä tarina joka koskettaa! KIITOS! :wink:

Mulla ei uskonnonopetusta saamattomana ole noin tarkkaa tietoa Raamatun sisällöstä, joten olen tulkinnut tämän tekstin ihan maallikkonäkökulmasta. Juuri tuota suutari-kohtaa lukuun ottamatta tuo tekstihän on aika realistinen, eli itse en näe siinä sen symbolisempia tai kätketympiä merkityksiä. "Se lyö se aivoton, vaikka lyöty on" voisi viitata rakkaussuruun tai johonkin muuhun, vaikkapa sitten yrittämisen sinnikkyyteen keikkailu- tai millä tahansa muulla rintamalla. Matkalainenhan tässä joka tapauksessa on tien päällä. Ehkä sydämen lyöminen on vaan sitä että jaksaa sinnikkäästi paarustaa eteenpäin vaikkei oikeastaan jaksaisi. "Aamu on lauantai(n), jos saa makkarasta ennustaa" on yksi suosikkikohtiani. "Joku kahviakin joi, muttei suositella voi." Tilanteen ja tunnelman näkee ja kuulee sielunsa silmin/korvin. Jotenkin olen aina kuvitellut tämän johonkin huoltoaseman kahvilaan, en tiedä miksi. Tässä kaikessa on väsymyksen ja nuhjuisuuden tunnelma, mutta huvittuneesti kuvattuna. Kaikki on tätä samaa vanhaa paskaa, mutta silti tästä tykkää. Näin minä sen ymmärrän. Ainoa hämärämpi elementti biisissä on juuri tuo Jerusalemista tuleva suutari. Itse en ole sitäkään juuri tulkinnut sen ihmeemmin, muuta kuin hieman absurdina, hauskana ja yliluonnollisena elementtinä arkirealismin keskellä. Samalla tavalla kuin yöllä sielu ylös livahtaa vapaaksi komentajastaan - tämä kohtahan eroaa noista lauantaimakkaroista samalla tavalla. Kuitenkin yöllinen vapaus on hetkellistä vaan, ja Jerusalemin mieskin on proosallisesti Sokoksessa keikalla. Ylevä ja arkinen yhdistyy, ja se on sekä hupaisaa että surumielistä. "Yöksi ruumiit kiedotaan virttyneeseen lakanaan." Tuossakin katkelmassa on monta mielenkiintoista asiaa. Ensinnäkin ruumiit kiedotaan, niin kuin ne olisivat kuolleita. Ruumis on tavallaan vain paketti, jossa sielua kuljetetaan, tahdoton möykky, jolle tehdään asioita ja joka säilötään yöksi jonnekin. Sielulla on oma tahtonsa, ja se kulkee minne haluaa, ruumiista riippumatta. Ja sitten tuo pieni sana "virttynyt". Sekin luo samaa tunnelmaa lauantaimakkaran, pohjaan palaneen kahvin ja Sokoksen kanssa. Puitteet ovat arkirealistiset, mutta niissä tapahtuu ihmeellisiä asioita. Kaiken kaikkiaan tämä on yksi lempibiiseistäni Kolmannen Naisen tuotannossa. Ihmeesti noista teksteistä tosiaan huomaa asioita, kun alkaa tutkia :)

Kolmas Nainenhan oli tunnettu mm. erittäin ahkerasta keikkailustaan. Ikuisesti liikkeellä oleva Jerusalemin suutari viittaa mielestäni fiilikseen siitä, että tämä bändi on jo keikkaillut paljon ja se jatkuu aina vaan. Ja että keikkapaikaksi käy vaikka Sokos. Lohtua tähän ikuiseen keikkailuun tuovat yöt, jolloin sielu vaeltelee vapaasti. On muuten ainakin tiibetiläinen uskomus, että sielu öisin irtaantuu ruumista, mutta on siihen sidoksissa "langan" avulla. Siksi siis toisinaan on vaikea herätä, koska sielu liihottelee vielä jossain kaukana. :wink: Ehkä tässä biisissä kuitenkin näkyy jonkinlainen väsymys Kolmantena Naisena olemiseen ja siihen liittyviin kuvioihin. Ja huomattakoon, että Jerusalemin suutari on Onnen oikotiellä -levyllä, jonka ilmestymisen jälkeen bändi hajosi.

Minäpäs muistan, kun joskus Kolmannen Naisen hajoamisen jälkeen Pauli ja Sakari esitti Jerusalemin suutarin jousiorkesterin kera jossain hyväntekeväisyyskonsertissa, joka tuli myös radiosta suorana, niin Pauli kuulutti silloin kappaleen olevan toiselta nimeltään Aamu halvimman hintaluokan matkustajakodissa.

Tää biisi on just hyvä esimerkki niistä sanoituksista, jotka ei heti aukene ja hyvä niin. Kuulin just että yks lasten leikki on nimeltään Jerusalemin suutari. se on tuolileikki, jossa on yks tuoli vähemmän kuin leikkijöitä, jotka pyörii tuolien ympärillä esim. musiikin soidessa ja sitten kun musa lakkaa niin yks jää ilman tuolia ja joutuu pelistä pois jne. jne. Eli varsinainen lasten "nopeet syö hitaat" - tai "heikoin lenkki"-leikki! En nyt tiedä onks tällä mitään tekemistä biisin kans mut tuli vaan mieleen.

Tämä on niin monitasoinen kappale,mutta pidän sen tunnelmasta.Pauli laulaa sen jotenkin niin lempeästi ja se kellon tikitys.Rauhoittava biisi! Jotenkin minulle tulee visio ajoittaiseen elämän väsymiseen(lue keikkailun),mutta myös se ettei sitä vaihtais pois... :?

Leikö olen ymmärtänyt oikein yhden vanhan kansan sanonnan Pohojanmaalta. Muistan mummoni joskus käyttäneen sanontaa "kuin Jerusalemin suutari" ihmisestä joka ei pysy paikallaan, vaan on jatkuvasti menossa esim. kyläilemässä tai muuten vaan menossa pitkin raittia. Sanonta sisälsi negatiivisen vireen, eikä tällaista henkilöä kovin korkeassa arvossa pidetty aikana jolloin ihmisen arvoa osin työntekemisellä mitattiin. Itse olen biisin suutarin mieltänyt keikkailevaksi rock-äijäksi. Ehkäpä ironinen viittaus jopa omaan itseen. Hieno teksti.

Luulen,että tämä nimike Jerusalemin suutari osui oikeaan.Se jotenkin sopii tähän tarinaan...ja nyt tiedän miksi sanoa tytärtäni,joka on melkein aina menossa tai tulossa jostakin. :)

Haukan maininta Raamattu-yhteydestä tulee vahvistetuksi, jos selvittää asiaa vaikkapa tietosanakirjoista. (Ellei tunne Raamatun sisältöä tarkemmin jo ennestään, minkä näkisin itse kuuluvan hyvään yleissivistykseen.) http://runeberg.org/pieni/2/0059.html