Hehkumo Tampere-talossa 5.11.
Nyt on vihdoin Hehkumo-neitsyyteni korkattu keikkaelämyksen osalta. Aivan loistavaa! Vaikka suhtauduin vähän epäillen Tampere-talon atmosfääriin, oli se sittenkin aika hieno tila tällaiselle keikalle. Tuollaiset paikat on kyllä aina vähän omiaan jäykistämään, mutta tunnelma vapautui kaikin puolin keikan edetessä. Hetkittäin oli niin hauskaa, että piti kaivaa laukusta nenäliina johon kuivata naurunkyyneliä. Ja olipa siellä vastapainoksi herkkiä ja vakaviakin hetkiä. Kerta kaikkiaan hieno keikka kyllä oli, kiitos siitä hehkumolaisille. Ainoana miinuksena - mutta tämä ei koske bändiä - se että äänentoisto/miksaus ei kaiken aikaa ollut parhaimmillaan, mutta eipä se onnistunut musaa ja fiilistä pilaamaan. Monestihan kuulokuvaan saattaa vaikuttaa sekin, missä päin salia istuu, joten se ei ole samanlainen kaikille. Wow, nyt vaan Helsingin-keikkoja odottelemaan.

Hehkumo on mielenkiintoinen paketti.Huomasin tuossa taannoin,että he tulevat maaliskussa myös Kouvolaan,Kouvola-talolle(mikä on myös näitä jäykkiä keikkapaikkoja).Hyvin todennäköisesti minäkin olen silloin keikalla. :)

Aamulehdessä oli tänään Jussi Niemen kirjoittama arvio Tampere-talon konsertista: Hehkumo Paikka ja aika: Tampere-talon pienessä salissa sunnuntaina 5.11. kello 19. Vuosi sitten Tampereen ensimmäisellä keikallaan Hehkumo oli lupaava, muttei sen enempää. Tampere-talon hyvin kansoitetussa pienessä salissa nähtiin niin kehittynyt bändi, että sitä kannattaisi heti ryhtyä viemään ulkomaillekin. Hehkumo on pelimannikoulutuksen saaneiden ”kaustislaisten” ja suomirockin kantaviin voimiin Kolmannessa Naisessa ja Perunateatterissa lukeutuneen Pauli Hanhiniemen liitto. Yhtyeen nykyisen napakan potkun takaa vielä Ville ”Kaikki taittuu” Rauhala, todellinen joka sään basisti ja takuuvarma energiageneraattori. Kahdessa setissä ei ollut muuta vikaa kuin parissa ensimmäisessä piisissä ilmennyt outo tukkoisuus Hanhiniemen laulumikissä. Muuten äänentoistokin pelasi hienosti. Bändin itsevarmuudesta kieli jo se, että konsertti avattiin vuoden takaisen keikan huippunumerolla Hurja poika. Silloin on parasta olla kuranttia kamaa jatkoon. Ja sitähän oli. Uudet laulut todistivat, että Hanhiniemi on tosissaan tuomassa pelimannimusiikin takaisin reaaliaikaan. Kansanmusiikin kuuluisi käsitellä myös oman aikansa asioita ja ilmiöitä tämän päivän kielellä. Juuri niin Hanhiniemi tekee. Jos Mersuhumppa ja Pari pitsaa rallittelivat hilpeästi, niin lapsityövoimasta kertoneesta Lapsista ja salakuljetukseen sotkeutuneen Iloisen merimiehen laulusta oli harmiton kivanpito kaukana hulppean pinnan alla. Vakaviakin asioita voi käsitellä kevyessä musiikissa, vaikkei otsa ole kurtussa. Paulin tekstejä kehutaan aina, mutta väännänpä huomionne vähemmän toitotettuun seikkaan: hänellä on summanmutikaisesta pukeutumisestaankin huolimatta karismaa ja presenssiä, josta on huutava pula niin nykyisessä kansanmusiikissa kuin rockissakin. Siinä missä moni antaa ymmärtää kommunikoivansa yleisön kanssa, Pauli tekee niin oikeasti ja pelimannihengessä. Kahta erilaista haitaria, viuluja, mandoliineja, kanteletta ja huuliharppua hyödyntäneessä bändisoinnissa oli hienosti väriä. Se korostui erityisesti kun muutamat kappaleet hoidettiin erilaisilla pienemmillä miehityksillä. Erittäin hienolla melodialla varustettu Hopealuoti yllätti osumalla Paulin ja Villen duona kohtalokkaan haikeisiin Lännen maisemiin. Jussi Niemi ----------------- Näin itse Hehkumon nyt ensimmäistä kertaa livenä, ja oli ehdottomasti positiivinen kokemus! :)

Todella hieno arvostelu Niemen Jussilta! Ihan harmittaa etten ollut paikalla. Hopealuoti sovitettuna Hehkumolle kuulostaa tosi hyvältä, sen minäkin haluaisin kuulla. Niin koskahan se Hehkumo on tulossa Hesaan?