Hehkumo Hesarissa 13.4.
Tästä joku teistä keikalla olleista mainitsikin tuolla, eli HS /Otto Talvio kirjoitti Hehkumon Sellosalin keikasta tänään 13.4.07 näin: ------------------- Verevää modernia kansanmusiikkia Hehkumo Sellosalissa. On kovin vaikeaa nähdä kansanmusiikkia osana taidemusiikkia, mutta sellaista konserttisaliin tuotu moderni kansanmusiikki usein käytännössä on. Akateemissävytteistä, stilisoitua, kansainvälistä ja hallittua. Onneksi Hehkumo sentään hengittää vapaammin, kiitos osaltaan sanoittaja-laulaja Pauli Hanhiniemen. Hänen humoristinen ilmaisunsa ja älykäs sympaattisuutensa lavalla tuntuvat vapauttavan myös yhtyeen ujoja, mutta virtuoosimaisia kansanmuusikkoja. Hanhiniemi itse väittää, etteivät yhtyeen laulut "käsittele oikein mitään", mutta se ei ole totta. Kuten folklaulut aina, ne käsittelevät elämän peruskysymyksiä, mutta nähtynä humoristisen ja nostalgisen arjen kautta. Ei tosin aina, tummempaa lyyrisyyttäkin Hanhiniemeltä löytyy: Suolammen vettä tai yhtyeen uusi kappale Ootteko nähneet mun sydäntäni kertovat menetyksestä runollisten kielikuvien kautta. Silloin haitarin nopea tempo vaihtuu pitkiksi surumielisiksi vedoiksi. Sellosalissa Hehkumon eri puolet pääsevät oikeuksiinsa: yhtyeen kaunis, lähes progressiivista rockia lähestyvä moderni kansanmusiikki-ilmaisu, eri kokoonpanoilla esitetyt trad-kappaleet kuten masurkkasikermä Ilman, ja viimeisimpänä Hanhiniemen kerronnalliset folkbluesit, Perunateatterin Hopealuoti ja fantastiseksi countryralliksi kasvava Ikävä. Hanhiniemen uudelleen sanoittama tradi Hurja poika voisi olla Lännen-Jukan repertuaarista. Siinä se onkin: miksi Hehkumo ei ole saanut samaa huomiota kuin J. Karjalaisen folkprojekti? Ainakin Hehkumon musiikki ansaitsisi sen. -------------------- Kuulostaa hyvältä ens torstain Telakan keikkaa ajatellen! Vaikka miljööhän on ihan eri, pieni ja intiimi, varmaan mahtava tunnelma vois kuvitella, Telakallahan on aina. Enkä yhtään epäile, etteikö Hehkumo pääsis oikeuksiinsa sellaisessakin ympäristössä ;)
Tästä joku teistä keikalla olleista mainitsikin tuolla, eli HS /Otto Talvio kirjoitti Hehkumon Sellosalin keikasta tänään 13.4.07 näin: ------------------- Verevää modernia kansanmusiikkia Hehkumo Sellosalissa. On kovin vaikeaa nähdä kansanmusiikkia osana taidemusiikkia, mutta sellaista konserttisaliin tuotu moderni kansanmusiikki usein käytännössä on. Akateemissävytteistä, stilisoitua, kansainvälistä ja hallittua. Onneksi Hehkumo sentään hengittää vapaammin, kiitos osaltaan sanoittaja-laulaja Pauli Hanhiniemen. Hänen humoristinen ilmaisunsa ja älykäs sympaattisuutensa lavalla tuntuvat vapauttavan myös yhtyeen ujoja, mutta virtuoosimaisia kansanmuusikkoja. Hanhiniemi itse väittää, etteivät yhtyeen laulut "käsittele oikein mitään", mutta se ei ole totta. Kuten folklaulut aina, ne käsittelevät elämän peruskysymyksiä, mutta nähtynä humoristisen ja nostalgisen arjen kautta. Ei tosin aina, tummempaa lyyrisyyttäkin Hanhiniemeltä löytyy: Suolammen vettä tai yhtyeen uusi kappale Ootteko nähneet mun sydäntäni kertovat menetyksestä runollisten kielikuvien kautta. Silloin haitarin nopea tempo vaihtuu pitkiksi surumielisiksi vedoiksi. Sellosalissa Hehkumon eri puolet pääsevät oikeuksiinsa: yhtyeen kaunis, lähes progressiivista rockia lähestyvä moderni kansanmusiikki-ilmaisu, eri kokoonpanoilla esitetyt trad-kappaleet kuten masurkkasikermä Ilman, ja viimeisimpänä Hanhiniemen kerronnalliset folkbluesit, Perunateatterin Hopealuoti ja fantastiseksi countryralliksi kasvava Ikävä. Hanhiniemen uudelleen sanoittama tradi Hurja poika voisi olla Lännen-Jukan repertuaarista. Siinä se onkin: miksi Hehkumo ei ole saanut samaa huomiota kuin J. Karjalaisen folkprojekti? Ainakin Hehkumon musiikki ansaitsisi sen. -------------------- Kuulostaa hyvältä ens torstain Telakan keikkaa ajatellen! Vaikka miljööhän on ihan eri, pieni ja intiimi, varmaan mahtava tunnelma vois kuvitella, Telakallahan on aina. Enkä yhtään epäile, etteikö Hehkumo pääsis oikeuksiinsa sellaisessakin ympäristössä ;)