Noniin, mitähän tästä nyt naputtelis... Tärkeimmät ja oleellisimmat tunnelmat onkin jo kuvailtu. Keikkamatka meni hyvin, mitään suurempia kommelluksia ei kai sattunut. Jotain hienoja ylistyssanoja pitäs keksiä, vaan ei irtoa tähän aikaan illasta saunan jälkeen. Ainakin Prospektipaanat oli minusta livenä noin seittemän kertaa parempi kuin levyllä, vaikkei ne versiot niin erilaisia ole. Livenä siihen tuli jotenki eloa, ehkä myös visuaalinen aistimus saattoi vaikuttaa, koska näki että bändillä oli hauskaa. Roskikset on soinut päässä keikan jälkeen. Oikeastaan tykkäsin kokonaisuudessaan livenä vielä enemmän kuin levyä ja senkin olen jo kehunut. Ei ole kunnon live-elämyksen voittanutta... Tosiaan ne kommellukset ehkä vaan oli viiminen silaus keikalle, kasvatti tunnelmaa. Pitää sitä jotain säröä olla, vaikkei nyt ihan rokkibändi olekaan kyseessä. Pitää käydä tarkasteleen keikkakalenteria, josko innostuis matkustaan johonkin suuntaan kesällä. Harmi kun se Fiskars peruttiin, se vaikutti niiiiin hienolta paikalta Hehkumolle.

Mahtava keikka! Pauli kumppaneineen sai minut viimeistään nyt käännytetyksi kansanmusiikin ystäväksi. Se ei ole ollut helppo tehtävä, kun yksilö saa kaikki vitamiininsa ja hivenaineensa lähinnä raskaammasta kitaramusiikista. Kun saavuin paikalle, tupa oli jo lähes täynnä. Lippukin piti hankkia muuta kuin virallista jakelukanavaa pitkin, nimittäin tiskille ylimääräistä lippua rahaksi vaihtamaan tulleelta laatumusiikin ystävältä. Olin sekä hämmästynyt että iloinen havaitessani, että orkesterilla ainakin pääkaupunkiseudulla on näin runsaasti kysyntää. Eipä se kyllä mikään ihme ole. Mestarilla on taustallaan erittäin ammattitaitoinen ja osaava kansanmusiikkiporukka.