Coloradon terassi 16.7.2005
Kun perjantain ostin Lippupalvelusta lippua tälle keikalle, myyjällä oli ilmeisiä vaikeuksia tajuta, miksi joku haluaa ostaa lipun juuri tähän tapahtumaan. Niinpä hän lipun tulostettuaan suorastaan helpotuksesta huokaisten totesi: "Siellähän on Peer Günt". Saavuin ystäväni kanssa hyvissä ajoissa Tampereelle. Katselimme Tammerfestin ilmapiiriä ja hämmästelimme ihmisvilinää ja hetken jo mietimme tulleemme suurkaupunkiin. Coloradon terassilla olimme jo puoli kuudelta, jolloin Perunateatteri teki vielä sound chekkiä. Terassi oli kyllä paikasta hieman liioiteltu ilmaisu, koska lava oli rakennettu kosken rannalle hiekkakentän päälle. Emme siis saaneetkaan mukavasti istua pöydän ääressä kaljaa juoden vaan saimme seistä hiekkakentällä kaljaa juoden. Tasan kuudelta Pahuus loisti poissaolollaan ja siinä vaiheessa yleisöä oli kertynyt mukavasti paikalle - ja sitähän tuli koko ajan lisää. Tunnin keikka oli tiivis paketti Perunateatteria encorena Tervetuloa ja Liverpool. Liverpool kertoi jälleen kahdesta vanhasta naisesta. Minä kyllä pidän näistä sanojen muunnoksista. Tervetuloa- biisissäkin Pauli lauloi ties kuinka monennen kerran, että "yö on kerran ollut syli suloinen", levyllähän "yö on ollut joskus syli suloinen". Bändillä oli hyvä meno päällä ja etenkin Veljeni John oli Samulin show-biisi. Samuli on kyllä mainio tyyppi ja esiintymisensä tekee Perunateatterin keikoista ilmavampia kuin mitä ne muuten ehkä olisivat. Välispiikkejä emme juurikaan kuulleet. Tervetuloa on kuulemma vaikea biisi ja Veljeni John on Samulin käsialaa. Ja tietenkin Joki liittyi Jokiaiheisiin festivaaleihin. Olen todella onnellinen siitä, että Perso elämälle on palannut settiin. Se soi jälleen kerran todella upeasti, samoin Kiitti hei, Hurahtaa, Koulu on tyhmää, Heitteille ja Veljeni John. Joki-biisiä oli mielestäni kevennetty, vaikka ystäväni mielestä se kuulosti edelleen hyvin raskaalta. Hopealuoti ei settiin eilen kuulunut, vaikka sound chekin aikana kuulimme sen huuliharppualun. Yleisö vaikutti tuntevan Perunateatterin biisit. Vain kerran joku toivoi "Äiti pojastaan pappia toivoi"-biisiä. Klubikeikkaan verrattuna yleisö oli "sosiaalisempaa". Vähän väliä jonkin asteen humalatilassa olevat miehet tulivat "keskustelemaan" tai tanssimaan minun ja ystäväni kanssa. Se hieman häiritsi keskittymistä mutta ei se mitään. Keikasta jäi oikein hyvä fiilis emmekä halunneet siihen muutosta, Peer Güntiä emme jääneet katsomaan. Ystäväni, jonka kanssa olen käynyt Perunateatterin keikoilla kesästä 2002 lähtien innostui niin, että kysyi, koska Perunateatterilla on seuraava keikka. Vantaan Kultakaivoksen keikka odotellessa :D

Heppa! Eli tampereella on tehty jälleen rock/pop historiaa... Mä menin la ohi tampereen junalla ja sinne jäi useampi ihminen rokkaileen... Oisin kans mielelläni jäänyt mutta kiire painoi päälle notta kerkiää seinä-joelle ja sieltä vielä lohtajalle. Mamman lihapatojen ääreen:) Mitä tuossa lueskelin keikka kuulumisia niin perussettiä pukkas keikalla... Ja vielä pääsitte kuulemaan Liverpoolin, mä niin ootin sitä torstaina Roksissa... No sitä on laulettu jussina Rukalla ja siitä vielä muistot mielessä :wink: Kuitenkin mukava kuulla notta ihmiset osaavat biisit ja laulavat mukana. Siitä on havaintoja aikaisemminkin ja se on merkki siitä että kyllä Perunat tiedetään... Jostakin vain tarvitaan se vika potku että suomenmusiikki taivas repeää... Sitä ja kaikkea muuta ootellessa kesän jatkoa ja ukkosia salamoilla... 8)